Tiistaitunnelmia

Vietampa off periodini taas blogia kirjoitellessa. Minulla on koti-ikavavaihe taas menossa, mutta onneksi minulla on taalla kavereita ja hostperhe jolle voin puhua asiasta. Olen tullut huomaamaan ettei elama vaihto-oppilaana ole aina helppoa. Kuten sanoin eraalle kaverilleni taalla: sometimes, believe me, it sucks.  Eipa silla, en odottanutkaan sen olevan helppoa. Tunteet kayvat melkoista vuoristorataa, jopa paivan sisalla saattaa tulla laidasta laitaan heittelyja. 

Mutta (jihuuu) tanaviikonloppuna minulla on orientation day muiden YFU vaihto-oppilaiden ja isantaperheiden kanssa. Itse menen perjantaina jo sinne, ja yovyn paikanpaalla viidentoista muun vaihto-oppilaan kanssa. I'm super excited to go and see all those people! Kylla siella muutama suomalainenkin taitaa olla.

Eilen oli opettajien tyopaiva joten oppilailla ei ollut koulua. Siispa otimme pikkusiskoni kanssa pyorat, ja polkaisimme town centeriin. Kavimme maailman parhaassa kirjakaupassa, se oli niin viihtyisa etta olisin aivan muuten vain voinut viettaa ainakin tunnin siella. Se oli taynna kirjoja, ja yllatyksekseni nain myos sarjakuvia joiden luulin olevan suomalaista alkuperaa (kuten Lassi ja Leevi). Sitten kavimme Super Targetissa. 

Tekaisin sunnuntai-illan ratoksi makaroonilaatikon, mika meni hyvin kaupaksi. Taalla syodaan aamupala normaaliin aikaan, lunch normaaliin aikaan, ja sitten on dinner mika syodaan seitseman kahdeksan aikaan illalla. 

Nyt tama kirjasto alkaa olla niin taynna, ja olan yli kurkkijoita aivan liikaa etta taidan suosiolla poistua ja lahtea tunkemaan itseani lapi vaenpaljouden kohti seuraavaa tuntiani, kuoroa. Just saying, minulla on konsertti huomenna. Pitaa siis muistaa muistuttaa momia hakemaan kuoromekkoni (sikali kun sita mekoksi voi kutsua, pikemminkin sanoisin etta se on nilkkapituinen musta kaapu) ompelijalta. Mutta nyt lahden kohtaamaan kaytavilla vaeltavan ihmismassan, kirjoittelemisiin!

Tallaista elamaa taalla

Nyt on homecomingit juhlittu ja paluu arkeen oli aika vasynytta. Ihmiset nuokkui pulpettien paalla. Lauantaina oli siis homecoming tanssit, jotka jatkuivat yhteentoista asti. Monethan sielta lahtivat jatkoille, ja kuulosti hieman silta etta siella on polteltu vahan sita sun tata. Itse menin kotiin uinumaan, silla en halua tulla lahetetyksi takaisin Suomeen bilettamisen takia. Muutenkin oli aivan poikki, silla nama tanssit olivat hieman erilaiset kuin Wanhojen tanssit. Tunnelma oli kuin laivan yokerhossa, joskin ikakunta oli nuorempaa, eika juomia ollut. Discovalot pyorivat, ja DJ soitti laitteillaan musiikkia. Lattia tarisi kun ihmiset pomppivat ja tanssivat. Paivaa ennen tansseja vanhemmille lahetettiin sahkopostiin saantoluettelo. Lahinna se koski pukeutumista. Hammennyin aluksi, mutta kun paikan paalle menin ja huomasin millainen meno siella on, en enaa ihmetellyt etta ihmisia kaskettiin pitaa vaatteet paalla.

Perjantaina kavin ensimmaisessa "jalkapallo"pelissani. "Jalkapallolla" siis tarkoitan amerikkalaista jalkapalloa, "hand eggia" kuten eras nimeltamainitsematon henkilo totesi. Sanonpa vain etta ihmiset menevat sinne lahinna seuran takia. Pelia on vaikea seurata, ja kun kysyin selitysta johonkin, kovinkaan moni ei tuntunut tietavan. Mutta on mahtavaa kuinka hyva joukkuhenki meilla on koulussa. Meilla on sillointalloin "hengennostatustilaisuuksia" jossa harjoittelemme koulun yhteisia "cheereja". Olen tullut huomaamaan, etta kaikki (ainakin lahes kaikki) mita elokuvat sanovat amerikkalaisista high schooleista pitaa paikkansa. Keltaiset koulubussit, jalkapallojoukkueet, cheerleaderit, ja myos se etta ne ovat taynna draamaa. Itse en niin kauheasti pida draamasta etta sita mitenkaan erityisemmin jaksaisin aiheuttaa taalla. Koetan vain olla kiltti, neutraali ja mukava.

Kuukauden lopussa on odotettavissa lauantaipaivan kestava orientaatio, missa sitten naen enemmankin vaihto-oppilaita Colorado/Wyoming alueelta. Suunnittelin myos saksalaisen vaihto-oppilasystavani kanssa (joka on samassa koulussa) etta pitaisimme jonkinlaiset iltamat meidan koulun vaihto-oppilaita. Meita on siis nelja: mina, han + italialainen poika ja espanjalainen poika. Olisi mukava naas tietaa, minka jarjeston kautta he ovat taalla, miksi juuri USA ja niin edelleen. 

Tassapa nyt muutama kuva. Kirjoittelen lisaa kunhan jotain tapahtuu taas!

TTP: mietiskelya koko viikon edesta

Tama viikko on ollut mielenkiintoinen. Olen kaynyt tutustumassa tarkemmin amerikkalaiseen ostoskeskuselamaan, ja todennut ettei se valttamatta ole minua varten. Vaikka luulen etta se johtuu siita etten koskaan ole ollut mikaan himoshoppailija. Mutta jos joku lukijani sattuu olemaan, suosittelen tosiaan tulemaan tanne. Ostoskeskuksissa saisi varmaan reippaan viikon kulumaan vain kierrellen kaupoissa ja pikaruokapaikoissa. Sitten tanaan tutustuin tyttoon, joka on Venajalta. Oli ihan mukava jutella jonkun kanssa jolla on edes jonkinlainen kasitys Pohjoismaalaisesta elamasta.

Valilla minua hammentaa se miten fyysisesti lahekkain nama ihmiset taalla ovat. Suomalaisena minusta tuntuu etta tarvitsen sen oman tilan, reviirin johon vain muutamat ihmiset saavat astua. Siispa kun eras poika, johon tutustuin toissapaivana, yhtakkia tormatessamme halasi minua, suorastaan juoksin karkuun. Tiedan kylla mita ystavani ajattelevat kun taman lukevat ("nyt on jaany jotain kertomatta...") mutta eipa siina sen kummempaa kuin han vain tupsahti samaan poytaan kuin mina ja paatti etta olemme ystavia. Hyvin mutkatonta.

Olimme tosiaan Copper Mountain'lla Art&Music festivaaleilla viikonloppuna. Festivaalit olivat muuten hyvin samantyyppiset kuin Suomessa, mutta luulen etta suomalaiset taitavat juoda enemman vakevia. Nain paljon cowboyhattuja, ruutupaitoja ja buutseja ja rakastuin. Siispa olen vakaasti paattanyt muuttua cowgirliksi. Pitihan minun myos kokeilla hamsteripalloa siella, ja siita saatte jopa kuvia.

Suurella Shoippailureissullani ostin homecoming- mekon ja odotan koko viikkoa innolla. Niille, jotka eivat tieda mika on homecoming: viikon ajan joka paiva pukeudutaan jonkin teeman mukaan (mm. merirosvo, rantavahti, surffari jne.) ja iltaisin on peleja, kuten jalkapalloa ja lentopalloa. Perjantaina on se odotetuin peli: amerikkalainen jalkapallo. Lauantaina on sitten loppuhuipennus: tanssiaiset. Menemme kavereideni kanssa illalliselle ennen tanssiaisia, niinkuin taalla on perinteisesti tapana. Jos vain saan heilta luvan, voi olla etta taalta sitten loytyy kuva meista laittautuneina!

Nyt viela laitan muutaman hamsteripallokuvan, ja sitten hyokkaan laksyjeni kimppuun (onneksi niita ei tule kovin paljon). Kuulumisiin!

ps. KUUKAUSI TAYNNA