Lisaa viikkoja, lisaa tarinoita

Paasimpahan pitkasta aikaa taas istahtamaan koneelle ja kirjoittamaan blogia. Taalla on ihana ilma, aurinko paistaa ja 20C lamminta. Viime viikolla oli lunta varmaan viitisen cm, mutta se suli pois aika akkia. Halloween hulina on taydessa kaynnissa, huomenna on trick or treatin vuoro. Luulin aluksi etta vain pienemmat kayvat kiertamassa (vahan niinkuin Suomessa virpominen) mutta ei: osa high schoolin ylimmastakin luokasta kiertaa viela saikyttelemassa ihmisia ja keraamassa karkkia. Karkista puheen ollen, alkaa olla ikava salmiakkia ja muita kirpeita karkkeja mita Suomessa myydaan, taalla kun on tarjolla vain makeita hedelmakarkkeja ja suklaata (mika ei aivan ylla sille tasolle kuin Fazerin sininen).

Kerrompa yhden hauskan tapahtuman parin viikon takaa: istuin englannin luokassa ennen tunnin alkua ja kaverini tuli kysymaan minulta onko hanella kultakalaa hampaissa. Aivoni loivat hetken tyhjaa, sitten mieleeni ilmestyi kuva hanesta kalastamasta kultakalaa akvaariosta. Kysyin, onko hanella sitten akvaario kotona, ja sanoin ettei meilla Suomessa syoda kultakaloja. Hetken aikaa tuijotettuaan han alkoi nauramaan ja kavi noukkimassa repustaan pussin, joka oli taynna pienia kalan muotoisia kekseja. Pussin kyljessa luki Goldfish. Hekottelin tuota juttua pitkin paivaa...

Ensiviikon tiistaina on vaalipaiva, ja on aika nahda kumpi voittaa: Obama vai Romney. Ihmiset taalla ovat hyvin kiihkeita poliittisissa mielipiteissaan. Monen pihalla on joko Romney tai Obama kyltti, tai sitten saattaa olla jopa jompaakumpaa herjaavia kyltteja. Ja sitten autoissa on tarroja jotka kertovat kumpaa sen omistajat kannattavatkaan. Koteihin tulee yhtamittaa mainoksia jotka kertovat huonoja puolia Romneysta ja ovat proved by Obama tai toisinpain. Myos television mainokset ovat suurimmaksi osaksi vaalimainoksia. Vaittelyita katsoessani olen odotellut hetkea milloin toinen hermostuu niin paljon etta alkaa nyrkkitappelu. Eli meininki on hieman erilainen kuin Suomessa vaalien aikaan.

Ensiviikolla pitaisi myos saapua tilaamani kaapu ja hattu gratuationia varten. Lupaan laittaa kuvia, kyllakylla.. Viimeistaan kunhan minulla tosiaan on gratuation. Jos nyt joku itarannikolla asuva suomalainen vaihtari sattuu tata lukemaan, niin toivon ettei se hurrikaani siella kauheasti vaikeuta elamaanne!!

Lopetan taman ruotsalaisittain, ihan sen takia etta olen huomannut kuinka ruotsi valuu vauhdilla ulos toisesta korvastani.. Eli siis puss och kram ja hyvia jatkoja sinne Suomeen!

Syyslomapäivitys kera ä&ö-kirjainten ja kuvien

Tässä katson presidenttiehdokaiden, Barack Obaman ja Mitt Romneyn toista väittelyä ja kirjoittelen blogia. En juuri nyt kyllä kuule mitään mitä arvoisat herrat televisiossa puhuvat, sillä kuuntelen suomalaisia kansanlauluja. Tajusin juuri tässä pari päivää sitten että tänävuonna Suomi täyttää 95 vuotta ja päätin vähän nostaa kansallismielisyyttä itsessäni. Voin kertoa, että nämä laulut tepsivät hyvin..

 

Viettelen täällä syyslomaa. Normaalisti olen tottunut viettämään syyslomani parhaan ystäväni kanssa, ja nyt onkin totuttelemista kun hän ei olekaan täällä. Mutta kyllähän minulla tuota tekemistä tuntuu riittävän kuitenkin, niin kuin aina. Olen taitava pitämään itseni kiireisenä.

 

Mistäs sitten kirjoittelisin? No, ehkä en sen enempää kirjoita tällä kertaa, vaan sen sijaan laitan paljon kuvia nyt kun kerran olen omalla koneellani.

 

 

Nämä kuvat ovat milloin miltäkin retkiltä mitä olemme tehneet. Kuten näette, Coloradosta löytyy paljon erilaisia kauniita paikkoja!

 

 

TASAN KAKSI KUUKAUTTA

Pitkasta aikaa minulla on aikaa miettia mita tanne kirjoittelisin! Paljon on tapahtunut sitten viimekirjoituksen, ja koti-ikavakin on lieventynyt. Kohta on edessa syysloma ja mieliala sen kun kohoaa. Minulla oli tosiaan pari viikkoa sitten vaihto-oppilastapaaminen muiden Colorado/Wyoming alueella asustelevien YFUn kautta olevien oppilaiden ja heidan isantaperheidensa kanssa. Se lienee syykin akilliseen mielialankohoamiseen, koska loppujenlopuksi muut vaihto-oppilaat ovat niita ihmisia jotka oikeasti ymmartavat milta tuntuu jattaa kaikki vanha ja tuttu ja tupsahtaa keskelle taysin uutta. Ihmetyksen, inhoamisen ja tykkaamisen kohteet ovat usein samat, olivatpa nama ihmiset sitten Skandinaviasta, Aasiasta tai Lahi-Idasta. Suurin osa eroista johtuu erilaisista persoonallisuuksista, ei niinkaan kauheasti kulttuureista.Tapaamisesta sai kauhottua paljon energiaa ja ihmisia joille soittaa tai tekstata kun on paha paiva. Opinpahan pari asiaakin siella: ala syo liikaa ennen nukkumaanmenoa, alaka missaan nimessa puhu jaakiekosta ruotsalaisille jos haluat sailyttaa rauhan ja harmonian. 

Koulu tahtoo valilla olla melkoista tuskailua, etenkin englanti tokkii valilla. Englannissa nimittain luemme Iliad- kirjaa, mika on vahan niinkuin joku muu kuin suomalainen yrittaisi lukea Kalevalaa. Toisin sanoen se on vaikealukuista ja vanhaa tekstia, joka vaantaa aivot kieroon. Meidan pitaa tehda siita lukuisia esseita, mika ei aina houkuttele. Toisin sanoen olen aika varma etta Achilles, Hector, Agamemnon ja muut hahmot alkavat kohta valua korvistani ulos. 

Nyt on sitten aika hammastella(<--taman takia minun pitaisi ehka kirjoittaa nama kirjoitukset omalla koneellani, missa minulla on tarvittavat aakkoset..) tata saanvaihtelua. Me saimme ensilumet tanne viimeviikolla! Pari paivaa ennen ensilumia ihmiset kulkivat tyytyvaisina shortseissa 27 asteen lammossa. Ensilumi suli pois akkia, ja lampimat ilmat palasivat takaisin joskin parin paivan viiveella. Viikonloppuna paivat olivat hadin tuskin nollan ylapuolella. Pitaa varmaan alkaa katselemaan talvikenkia ja takkeja.. Joskin nyt lampotila on takaisin 20 asteessa. Saapi sitten nahda kuinka kauan se pitaa.

Mistas mina viela kirjoittaisin? No, ehka odotan seuraavat kaksi viikkoa ennen kuin kirjoitan lisaa... Vitsi vain, koetan paivitella tata viikoittain, aika vaan on aika kortilla. Enemman tekemista kuin aikaa. Mutta saittepahan nyt kunnon annoksen taas elamaani taalla, eika kavereideni tarvitse enaa lahetella minulle jatkuvia muistutuksia blogini olemassaolosta, tai kysella vielako elan ja hengitan.