Joulun lähetessä

Käsky kävi päivitellä tätäkin taas vaihteeksi. Minäpä sitten tottelen ja kirjoitan kiltisti kaikesta mitä on tapahtunut ja mitä olen ihmetellyt jne. Minulla oli syntymäpäivä vähän aikaa sitten, ja monet kyselivät minulta onko kauheaa olla erossa perheestäni syntymäpäivänäni. Monet kerrat selitin ettei syntymäpäivä ole enää vanhempana niin iso juttu Suomessa. Täällä syntymäpäivät tuntuu olevan iso juttu aikuisena, aina mennään jonnekkin illalliselle ja muutenkin vietetään perheen kanssa koko päivä. 

Täällä oli tosiaan viimeviikolla yksi kouluammuskelu ala-asteella, varmasti Suomessakin siitä uutisoitiin. Kylläkin oli hieman nurinkurista kun luin tästä ensimmäisenä Iltasanomista, koulussa kun istuskelin tietokoneella. Olin aika yllättynyt ettei meillä koskaan siitä mitään sanottu koulussa.. Täällä puhutaan muunmuassa siitä kuinka Hollywood näyttelijät ottivat tähän tapaukseen kantaa. On surullista että näitä tapahtuu, ja varsinkin tälläkertaa kun uhrit olivat enimmäkseen pieniä lapsia... Vaikuttaa siltä että täällä on alettu pohtimaan aselakeja uusiksi, vihdoin kuten host momini sanoi.

Vihdoin sain joulumieleni takaisin sillä eilen tuli lunta! Pakkastakin on muutama aste, naureskelen itsekseni kun muut valittavat pikku pakkasesta ja lumen määrästä. Itse vain sanon että tulisittepa Suomeen, ei tuntuisi Coloradon talvi enää missään sen jälkeen. Vaikka en kyllä oikeastaan ihmettele sitä että heillä on kylmä, shortseista kun ei voi luopua edes -10 asteen pakkasessa. Oikeastaan alan vahvasti epäillä josko jotkut heistä edes omistavat pitkiä vaatteita. 

Meille laitettiin joulukuusi yli viikko sitten, ihan koristeineen päivineen. Täällä näet joulunodotus alkaa aikaisemmin kuin Suomessa. Naapurustossani on välkkyviä, värikkäitä jouluvaloja jotka meinaavat välillä aiheuttaa päänsärkyä minulle. Joulusta puheen ollen, täällä tosiaan juhlitaan joulua 25. päivä toisin kuin Suomessa. Host momini on silloin töissä, ja host siskoni ovat menossa joten päätin järjestää itselleni hieman tekemistä sille päivälle: kysyin täällä asuvilta suomalaisilta josko he ovat tekemässä jotain, ja kas, he ovat menossa syömään suomalaista jouluruokaa erään heistä kotosalle ja lupasivat napata minut mukaan. Luvassa siis suomen puhumista sinä päivänä! Tottakai aamuselta skypetän perheelleni Suomeen.. Saapi nähdä millaiset fiilikset on jouluaattona.

Nytpä menen katsomaan Muumeja jonka sain ystäviltäni Suomesta (kiitos vielä). Luulempa katsovani sitä ruotsiksi että on aivoilla jotain tekemistä. Vaikka pikamainintana pakko sanoa että Muumien suomalaiset ääninäyttelijät ovat tähän mennessä olleet parhaita!

Tapahtunutta

Koitan paikkailla kirjoittelusta luistamista, ja ilahduttaa lukijoitani toisella päivityksellä viikon sisään! Tähän päivitykseen ajattelin kirjoittaa kaikennäköisiä hauskoja ja epähauskoja tapahtumia mitä täällä onkaan minulle sattunut. Eipä sillä, hyvin olen onnistunut olemaan nolaamatta itseäni!

Tässäpä yksi mikä on aika yleistä sen takia kun ihmiset puhuvat välillä vähän liian nopeasti enkä ymmärrä vielä kolmannenkaan kerran jälkeen. Elikkäs joku sanoo jotain, esimerkiksi kysyy minulta jotain. En kuule/ymmärrä/saa selvää. Pyydän toistamaan. Henkilö toistaa asiansa, en vieläkään tajua mitä hän yrittää sanoa. Pyydän sanomaan vielä kolmannen kerran. Siinä vaiheessa kyseinen henkilö on luultavasti jo hieman turhautunut toistamiseen, ja sanoo asiansa kahta nopeammin, mikä minua ei tietenkään yhtään ainakaan auta. Siispä yleensä hymyilen autuaasti ja nyökkäilen ja sanon yes yes ja onneksi tuo vastaus useimmiten kelpaa. Joskus kuitenkin saan jatkokysymyksiä (OIKEESTI?!?) tai oudoksuvia katseita. Silloin punastun ja totean etten oikeastaan edes tiedä mitä kyseinen henkilö kysyi kolme kertaa..

Kiitospäivänä kun kävimme Ohiossa niin hankin sieltä itselleni Ohio state- hupparin. Eräänä kauniina päivänä harpoin viattomana Targetissa eteenpäin tämä huppari ylläni kunnes eräs kassapoika pysäytti minut. Hän toisteli OH kirjaimia (amerikkalaiseen tyyliin ou eidgchdgch (miten lie tuon lausumistavan pystyn ilmaisemaan)) ja demonstroi käsillänsä Ota ja Hta. Hetken pällisteltyäni hän luovutti, ja huokaisi: "That's what you're supposed to say..." Tuijotin häntä hetkisen ymmärtämättä vieläkään (miten olisinkaan voinut muistaa että minulla on juuri se huppari ylläni!) ja lähdin hämmentyneenä kassoja kohti. Vasta kaupasta ulos päästyäni tajusin minkä takia hän niin kovasti yritti minulle OHta tuputtaa. 

Oho nyt loppuu läppäristä virta, ja olen liian laiska hakemaan laturia joten jätän tämän tälläkertaa lyhyeksi. Olkaa niin hyvät tästä viikon piristyksestä oi ihanaiset ihmiset joita minulla on ikävä ja jotka tätä lukevat!

Itsenäisyyspäiväpäivitys

Hupsista on tämä päivittäminen jäänyt taas vähäksi aikaa, en meinannut muistaa salasanaakaan enää. Mutta kun kerran tänne pääsin niin kirjoitampa päivityksen näin itsenäisyyspäivän kunniaksi. Eli siis onnea rakas Suomi, 95 vuotta! En ole koskaan kunnolla tajunnut sanontaa 'on lottovoitto syntyä Suomeen' mutta olen sen täällä vihdoin ymmärtänyt sanan joka merkityksessä. Kuuntelen tässä suomalaista laatumusiikkia, eli siis Poika saunoo, Maamme, Frontside ollie ja sitten kaikennäköisiä vanhoja lauluja, aamulla kun päätin että tänään en englanniksi kuuntele musiikkia. Koordinoin vaatteenikin sinivalkoisiin väreihin tätä päivää varten.

Tänään otin läppärini kouluun ja kun olen aikasemmin saanut koulumme kirjaston tädin sympatiat itselleni (hänen juurensa ovat Ruotsissa) niin sain nettikaapelin ja menin tietokoneluokkaan skypettämään. Siinä skypetellessämme ihmiset kulkivat takanani katsoen minua 'mikä hullu toiki on, ihme kieltä puhuu' tyylillä ja sitten pari tuli urkkimaan olan yli ja kysymään saavatko hekin sanoa hei kaverilleni. Hmm Ruotsista puheen ollen katselen tässä välillä maailmanmestaruusvideoita viimevuodelta, ja kuuntelen Den glider iniä. Minulla oli tässä viikko sitten taas vaihteeksi pienoinen väittely ruotsalaisen kaverini kanssa aiheesta JÄÄKIEKKO. Minä kun löysin nettikaupan jossa myydään kaikenlaisia Suomi-tuotteita, ja satuin löytämään 6-1 paidan joten tokihan minun oli pakko ehdottaa josko hän haluaisi sellaisen joululahjaksi, koska voisin todellakin sen tilata. Jostain syystä hän ei pitänyt tuumasta vaan hylkäsi anteliaisuuteni kylmästi. Kyllä ne ruotsalaiset taitavat olla meidän rakkaimpia vihollisiamme!

Sain pari päivää sitten joulupaketin Suomesta, sain hapankorppuja, salmiakkia ja Fazerin sinistä, laskimen ja salaisia joulupaketteja jotka kiltisti jätin avaamatta. Kyllä aamut taas rullaavat kun saa hapankorppuja natustella kahvin taikka appelsiinimehun kera. Ja tänään kun maistoin Fazerin sinistä pitkiin pitkiin aikoihin, niin ihmettelin taas kerran miksi oikein syön suklaata täällä. Mikään suklaa tähän mennessä ei ole voittanut vanhaa kunnon Fazerin sinistä!

Tämä kirjoittaminen tahtoo vähän hyppiä asiasta toiseen mutta ehkä voitte elää sen asian kanssa. Kerronkin siis nyt että olen pitänyt vielä hieman lisää Suomi-esitelmiä ja myöskin esitelmiä vaihtovuodesta. Etenkin Suomi-esitelmät ovat erittäin hyvää valistusta, Suomi kun ei ole niin tunnettu täällä päin. Yleisin kysymys (en muista laitoinki tämän viimepäivitykseeni) on että onko meillä jääkarhuja Suomessa, johon en jaksa enää sarkastisesti vastata kun ihmiset luulee oikeasti että niitä kouluissaki jne. Ei mene sarkasmi läpi kun vaihdossa on, ei...

Hmm, nyt vaihtui musiikki Juice Leskisen Syksyn säveleen. Ja minun pitäisi alkaa tekemään läksyjä. Muuta vaihtarit on vakaasti päättäneet opettaa mua ottamaan koulu rennommin, koska sitä ei kuitenkaan Suomessa lasketa. Pitää varmaan löytää joku meedium taso niinkuin host momkin sanoi, etten ihan joka ilta vaan istu hiljaa ja tee läksyjä niinkuin läksyjen määrä käskisi minun tehdä. Onneksi on tämä lukukausi ohitse viikossa ja sitten on loppukokeet ja sitten joululoma! Saapi nähdä mitähän sitä joululomalla, koskaan ei voi tietää mitä sitä muiden vaihtareiden kanssa keksii tehdä.

Marraskuu ja ylitse kolmen kuukauden

Päivittelempäs taas pitkästä aikaa kun omalla koneellani kerta olen. Eli siis marraskuuta eletään, ja kiitospäivä lähestyy. Itse lähden Ohioon host momini ja host siskoni kanssa. Kiitospäivään kuuluu perinteisesti kalkkuna, perunoita, piirakoita ja kaikenlaista muuta syötävää josta en (toistaiseksi) tiedä. Kiitospäivä on täällä ruuan puolesta samaa luokkaa kuin joulu Suomessa, vielä en tietenkään ole ihan varma mutta mitä olen jutuista ymmärtänyt, joulu ei ole niin iso juttu täällä. Menemme host momini siskolle, ja hän on kuulema suunnitellut kaikenlaista ohjelmaa meille. Tätä kokemusta odotellessa! :) Sivumaininta säästä: ei lunta näy eikä kuulu, ja asteet kieppuvat siinä viidentoista paikkeilla..

Kävimme juuri katsomassa uusimman Twilightin, pakko sanoa että se oli aika hyvä! Muutamassa kohdassa olin kyllä hieman hämmentynyt, etenkin loppupuolella, mutta jos joku lukijoistani on menossa vielä katsomaan sen niin en paljasta enempää. Huomaatte kyllä, miksi olin ensin vähän hämmentynyt. Kävimme myös katsomassa viimeisimmän James Bondin. Nyt harmittaa kun en ole nähnyt aikaisempia, pitää varmaan pitää James Bond maraton. It (Skyfall in case someone didn't know) was awesome! 

Tämä viikko oli international education week (laitoin englanniksi, koska koulutusviikko ei kuulostanut järkevältä, and that just made more sense). Siispä tein this awesome presentation about Finland ja kysyin joka opettajalta josko meillä olisi sille aikaa. Ihan joka tunnilla en voinut pitää, mutta teen sen sitten myöhemmin.. Mutta takaisin tähän esitelmään. Laitoin siihen kysymyksiä mitä ihmiset ovat kyselleet suomalaisilta vaihto-oppilailta, kuten esimerkiksi tällaisia: Ovatko suomalaiset blondeja ja sinisilmäisiä holokaustin takia? Onko teillä jääkarhuja? Oletko ennen nähnyt puhelinta? Onko teillä sähköä Suomessa? ja niin edelleen, ja niin edelleen. Näytin kuvia koulustani ja kaikenlaisista asioista mitä nyt Suomesta löytää, kuten vettä ja mopoja. Olipahan minulla pari kuvaa kouluruuastakin, ja kyllä vain ihmettelivät sekä opettajat että oppilaat että miksi heillä ei ole tuollaista ruokaa. Sitten mainostin Nokiaa hiukan, ja myös sitä että Suomessa kun puita on paljon niin kyllä meillä paperia -myös vessa- riittää.

Tähän voisikin olla hyvä lopettaa, ja mainita sellainen asia suomen kielestäni että tämä kirjoitettu kieli tahtoo välillä olla hieman kankeaa kun olen kerran tottunut kirjoittamaan englanniksi. Mutta kiitos ja hejssan, menen syömään dinner :)

Ei-enää-niin-tavallinen-torstaipäivitys tunnelmineen

Vihdoin on presidentinvaalit ohi! Obama vei pelin loppuviimein, mutta kamppailu oli tiukka ja USA on aika jakautunut tällä hetkellä. Nyt kun presidenttimainokset TVstä ovat hävinneet, tilalle on tullut joulumainoksia. Joulun odotus alkaa aikaisin, mutta on tunnelmaltaan hieman erilainen kuin Suomessa. Siinä missä Suomessa aletaan laittaa suhteellisen hillittyjä ja sieviä jouluvaloja ulos pimeää hälventämään, ja aletaan polttaa kynttilöitä ja minun tapauksessani kuunnella joululauluja naurettavan aikaisin, täällä aletaan kaupallistaa joulua tavaroina, välkkyvinä valoina ja sen sellaisina. 

Halloweeninkin juhlinta on ohi. Kävin trick or treat kierroksella kavereideni kanssa, ja saimme semmoiset määrät karkkia että luulisi niiden riittävän joksikin aikaa. Pukeuduin kissanaiseksi, se ei kovin vaikeaa ollut: mustat vaatteet ja paljon rajauskynää. Tänävuonna oli kuulemma vähemmän väkeä kuin muina vuosina, luulenpa että vasta sattunut Jessica Ridgewayn tapaus vaikutti asiaan. 

Mistäs vielä kertoisin? No, kerrompa esimerkiksi siitä että täällä on vieläkin erittäin lämmin sää. Viikonlopuksi on tosin luvattu lunta. Siirsimme kelloa viikkoa-kahta myöhemmin kuin Suomessa, ja pimeä alkaa nyt tulla aikaisemmin, viiden aikoihin. Aurinko on varmaan yksi niistä asioista mitä täältä tulen kaipaamaan: aurinko nimittäin kuulemma paistaa läpi talvenkin. Enpäs tarvitse D-vitamiinilisiä täällä...

No nyt menee vaikeammaksi taas keksiä mistä kirjoittaa, ehkä odottelen taas hetken ennen kuin päivittelen. Saatte nyt pari kuvaa täältä, kun kerran omalla koneellani olen.

Kirjoittelemisiin taas, nauttikaahan lumesta siellä kellä sitä on, pakko sanoa että itselläni on lunta ikävä!

Lisaa viikkoja, lisaa tarinoita

Paasimpahan pitkasta aikaa taas istahtamaan koneelle ja kirjoittamaan blogia. Taalla on ihana ilma, aurinko paistaa ja 20C lamminta. Viime viikolla oli lunta varmaan viitisen cm, mutta se suli pois aika akkia. Halloween hulina on taydessa kaynnissa, huomenna on trick or treatin vuoro. Luulin aluksi etta vain pienemmat kayvat kiertamassa (vahan niinkuin Suomessa virpominen) mutta ei: osa high schoolin ylimmastakin luokasta kiertaa viela saikyttelemassa ihmisia ja keraamassa karkkia. Karkista puheen ollen, alkaa olla ikava salmiakkia ja muita kirpeita karkkeja mita Suomessa myydaan, taalla kun on tarjolla vain makeita hedelmakarkkeja ja suklaata (mika ei aivan ylla sille tasolle kuin Fazerin sininen).

Kerrompa yhden hauskan tapahtuman parin viikon takaa: istuin englannin luokassa ennen tunnin alkua ja kaverini tuli kysymaan minulta onko hanella kultakalaa hampaissa. Aivoni loivat hetken tyhjaa, sitten mieleeni ilmestyi kuva hanesta kalastamasta kultakalaa akvaariosta. Kysyin, onko hanella sitten akvaario kotona, ja sanoin ettei meilla Suomessa syoda kultakaloja. Hetken aikaa tuijotettuaan han alkoi nauramaan ja kavi noukkimassa repustaan pussin, joka oli taynna pienia kalan muotoisia kekseja. Pussin kyljessa luki Goldfish. Hekottelin tuota juttua pitkin paivaa...

Ensiviikon tiistaina on vaalipaiva, ja on aika nahda kumpi voittaa: Obama vai Romney. Ihmiset taalla ovat hyvin kiihkeita poliittisissa mielipiteissaan. Monen pihalla on joko Romney tai Obama kyltti, tai sitten saattaa olla jopa jompaakumpaa herjaavia kyltteja. Ja sitten autoissa on tarroja jotka kertovat kumpaa sen omistajat kannattavatkaan. Koteihin tulee yhtamittaa mainoksia jotka kertovat huonoja puolia Romneysta ja ovat proved by Obama tai toisinpain. Myos television mainokset ovat suurimmaksi osaksi vaalimainoksia. Vaittelyita katsoessani olen odotellut hetkea milloin toinen hermostuu niin paljon etta alkaa nyrkkitappelu. Eli meininki on hieman erilainen kuin Suomessa vaalien aikaan.

Ensiviikolla pitaisi myos saapua tilaamani kaapu ja hattu gratuationia varten. Lupaan laittaa kuvia, kyllakylla.. Viimeistaan kunhan minulla tosiaan on gratuation. Jos nyt joku itarannikolla asuva suomalainen vaihtari sattuu tata lukemaan, niin toivon ettei se hurrikaani siella kauheasti vaikeuta elamaanne!!

Lopetan taman ruotsalaisittain, ihan sen takia etta olen huomannut kuinka ruotsi valuu vauhdilla ulos toisesta korvastani.. Eli siis puss och kram ja hyvia jatkoja sinne Suomeen!

Syyslomapäivitys kera ä&ö-kirjainten ja kuvien

Tässä katson presidenttiehdokaiden, Barack Obaman ja Mitt Romneyn toista väittelyä ja kirjoittelen blogia. En juuri nyt kyllä kuule mitään mitä arvoisat herrat televisiossa puhuvat, sillä kuuntelen suomalaisia kansanlauluja. Tajusin juuri tässä pari päivää sitten että tänävuonna Suomi täyttää 95 vuotta ja päätin vähän nostaa kansallismielisyyttä itsessäni. Voin kertoa, että nämä laulut tepsivät hyvin..

 

Viettelen täällä syyslomaa. Normaalisti olen tottunut viettämään syyslomani parhaan ystäväni kanssa, ja nyt onkin totuttelemista kun hän ei olekaan täällä. Mutta kyllähän minulla tuota tekemistä tuntuu riittävän kuitenkin, niin kuin aina. Olen taitava pitämään itseni kiireisenä.

 

Mistäs sitten kirjoittelisin? No, ehkä en sen enempää kirjoita tällä kertaa, vaan sen sijaan laitan paljon kuvia nyt kun kerran olen omalla koneellani.

 

 

Nämä kuvat ovat milloin miltäkin retkiltä mitä olemme tehneet. Kuten näette, Coloradosta löytyy paljon erilaisia kauniita paikkoja!

 

 

TASAN KAKSI KUUKAUTTA

Pitkasta aikaa minulla on aikaa miettia mita tanne kirjoittelisin! Paljon on tapahtunut sitten viimekirjoituksen, ja koti-ikavakin on lieventynyt. Kohta on edessa syysloma ja mieliala sen kun kohoaa. Minulla oli tosiaan pari viikkoa sitten vaihto-oppilastapaaminen muiden Colorado/Wyoming alueella asustelevien YFUn kautta olevien oppilaiden ja heidan isantaperheidensa kanssa. Se lienee syykin akilliseen mielialankohoamiseen, koska loppujenlopuksi muut vaihto-oppilaat ovat niita ihmisia jotka oikeasti ymmartavat milta tuntuu jattaa kaikki vanha ja tuttu ja tupsahtaa keskelle taysin uutta. Ihmetyksen, inhoamisen ja tykkaamisen kohteet ovat usein samat, olivatpa nama ihmiset sitten Skandinaviasta, Aasiasta tai Lahi-Idasta. Suurin osa eroista johtuu erilaisista persoonallisuuksista, ei niinkaan kauheasti kulttuureista.Tapaamisesta sai kauhottua paljon energiaa ja ihmisia joille soittaa tai tekstata kun on paha paiva. Opinpahan pari asiaakin siella: ala syo liikaa ennen nukkumaanmenoa, alaka missaan nimessa puhu jaakiekosta ruotsalaisille jos haluat sailyttaa rauhan ja harmonian. 

Koulu tahtoo valilla olla melkoista tuskailua, etenkin englanti tokkii valilla. Englannissa nimittain luemme Iliad- kirjaa, mika on vahan niinkuin joku muu kuin suomalainen yrittaisi lukea Kalevalaa. Toisin sanoen se on vaikealukuista ja vanhaa tekstia, joka vaantaa aivot kieroon. Meidan pitaa tehda siita lukuisia esseita, mika ei aina houkuttele. Toisin sanoen olen aika varma etta Achilles, Hector, Agamemnon ja muut hahmot alkavat kohta valua korvistani ulos. 

Nyt on sitten aika hammastella(<--taman takia minun pitaisi ehka kirjoittaa nama kirjoitukset omalla koneellani, missa minulla on tarvittavat aakkoset..) tata saanvaihtelua. Me saimme ensilumet tanne viimeviikolla! Pari paivaa ennen ensilumia ihmiset kulkivat tyytyvaisina shortseissa 27 asteen lammossa. Ensilumi suli pois akkia, ja lampimat ilmat palasivat takaisin joskin parin paivan viiveella. Viikonloppuna paivat olivat hadin tuskin nollan ylapuolella. Pitaa varmaan alkaa katselemaan talvikenkia ja takkeja.. Joskin nyt lampotila on takaisin 20 asteessa. Saapi sitten nahda kuinka kauan se pitaa.

Mistas mina viela kirjoittaisin? No, ehka odotan seuraavat kaksi viikkoa ennen kuin kirjoitan lisaa... Vitsi vain, koetan paivitella tata viikoittain, aika vaan on aika kortilla. Enemman tekemista kuin aikaa. Mutta saittepahan nyt kunnon annoksen taas elamaani taalla, eika kavereideni tarvitse enaa lahetella minulle jatkuvia muistutuksia blogini olemassaolosta, tai kysella vielako elan ja hengitan.

Tiistaitunnelmia

Vietampa off periodini taas blogia kirjoitellessa. Minulla on koti-ikavavaihe taas menossa, mutta onneksi minulla on taalla kavereita ja hostperhe jolle voin puhua asiasta. Olen tullut huomaamaan ettei elama vaihto-oppilaana ole aina helppoa. Kuten sanoin eraalle kaverilleni taalla: sometimes, believe me, it sucks.  Eipa silla, en odottanutkaan sen olevan helppoa. Tunteet kayvat melkoista vuoristorataa, jopa paivan sisalla saattaa tulla laidasta laitaan heittelyja. 

Mutta (jihuuu) tanaviikonloppuna minulla on orientation day muiden YFU vaihto-oppilaiden ja isantaperheiden kanssa. Itse menen perjantaina jo sinne, ja yovyn paikanpaalla viidentoista muun vaihto-oppilaan kanssa. I'm super excited to go and see all those people! Kylla siella muutama suomalainenkin taitaa olla.

Eilen oli opettajien tyopaiva joten oppilailla ei ollut koulua. Siispa otimme pikkusiskoni kanssa pyorat, ja polkaisimme town centeriin. Kavimme maailman parhaassa kirjakaupassa, se oli niin viihtyisa etta olisin aivan muuten vain voinut viettaa ainakin tunnin siella. Se oli taynna kirjoja, ja yllatyksekseni nain myos sarjakuvia joiden luulin olevan suomalaista alkuperaa (kuten Lassi ja Leevi). Sitten kavimme Super Targetissa. 

Tekaisin sunnuntai-illan ratoksi makaroonilaatikon, mika meni hyvin kaupaksi. Taalla syodaan aamupala normaaliin aikaan, lunch normaaliin aikaan, ja sitten on dinner mika syodaan seitseman kahdeksan aikaan illalla. 

Nyt tama kirjasto alkaa olla niin taynna, ja olan yli kurkkijoita aivan liikaa etta taidan suosiolla poistua ja lahtea tunkemaan itseani lapi vaenpaljouden kohti seuraavaa tuntiani, kuoroa. Just saying, minulla on konsertti huomenna. Pitaa siis muistaa muistuttaa momia hakemaan kuoromekkoni (sikali kun sita mekoksi voi kutsua, pikemminkin sanoisin etta se on nilkkapituinen musta kaapu) ompelijalta. Mutta nyt lahden kohtaamaan kaytavilla vaeltavan ihmismassan, kirjoittelemisiin!

Tallaista elamaa taalla

Nyt on homecomingit juhlittu ja paluu arkeen oli aika vasynytta. Ihmiset nuokkui pulpettien paalla. Lauantaina oli siis homecoming tanssit, jotka jatkuivat yhteentoista asti. Monethan sielta lahtivat jatkoille, ja kuulosti hieman silta etta siella on polteltu vahan sita sun tata. Itse menin kotiin uinumaan, silla en halua tulla lahetetyksi takaisin Suomeen bilettamisen takia. Muutenkin oli aivan poikki, silla nama tanssit olivat hieman erilaiset kuin Wanhojen tanssit. Tunnelma oli kuin laivan yokerhossa, joskin ikakunta oli nuorempaa, eika juomia ollut. Discovalot pyorivat, ja DJ soitti laitteillaan musiikkia. Lattia tarisi kun ihmiset pomppivat ja tanssivat. Paivaa ennen tansseja vanhemmille lahetettiin sahkopostiin saantoluettelo. Lahinna se koski pukeutumista. Hammennyin aluksi, mutta kun paikan paalle menin ja huomasin millainen meno siella on, en enaa ihmetellyt etta ihmisia kaskettiin pitaa vaatteet paalla.

Perjantaina kavin ensimmaisessa "jalkapallo"pelissani. "Jalkapallolla" siis tarkoitan amerikkalaista jalkapalloa, "hand eggia" kuten eras nimeltamainitsematon henkilo totesi. Sanonpa vain etta ihmiset menevat sinne lahinna seuran takia. Pelia on vaikea seurata, ja kun kysyin selitysta johonkin, kovinkaan moni ei tuntunut tietavan. Mutta on mahtavaa kuinka hyva joukkuhenki meilla on koulussa. Meilla on sillointalloin "hengennostatustilaisuuksia" jossa harjoittelemme koulun yhteisia "cheereja". Olen tullut huomaamaan, etta kaikki (ainakin lahes kaikki) mita elokuvat sanovat amerikkalaisista high schooleista pitaa paikkansa. Keltaiset koulubussit, jalkapallojoukkueet, cheerleaderit, ja myos se etta ne ovat taynna draamaa. Itse en niin kauheasti pida draamasta etta sita mitenkaan erityisemmin jaksaisin aiheuttaa taalla. Koetan vain olla kiltti, neutraali ja mukava.

Kuukauden lopussa on odotettavissa lauantaipaivan kestava orientaatio, missa sitten naen enemmankin vaihto-oppilaita Colorado/Wyoming alueelta. Suunnittelin myos saksalaisen vaihto-oppilasystavani kanssa (joka on samassa koulussa) etta pitaisimme jonkinlaiset iltamat meidan koulun vaihto-oppilaita. Meita on siis nelja: mina, han + italialainen poika ja espanjalainen poika. Olisi mukava naas tietaa, minka jarjeston kautta he ovat taalla, miksi juuri USA ja niin edelleen. 

Tassapa nyt muutama kuva. Kirjoittelen lisaa kunhan jotain tapahtuu taas!

TTP: mietiskelya koko viikon edesta

Tama viikko on ollut mielenkiintoinen. Olen kaynyt tutustumassa tarkemmin amerikkalaiseen ostoskeskuselamaan, ja todennut ettei se valttamatta ole minua varten. Vaikka luulen etta se johtuu siita etten koskaan ole ollut mikaan himoshoppailija. Mutta jos joku lukijani sattuu olemaan, suosittelen tosiaan tulemaan tanne. Ostoskeskuksissa saisi varmaan reippaan viikon kulumaan vain kierrellen kaupoissa ja pikaruokapaikoissa. Sitten tanaan tutustuin tyttoon, joka on Venajalta. Oli ihan mukava jutella jonkun kanssa jolla on edes jonkinlainen kasitys Pohjoismaalaisesta elamasta.

Valilla minua hammentaa se miten fyysisesti lahekkain nama ihmiset taalla ovat. Suomalaisena minusta tuntuu etta tarvitsen sen oman tilan, reviirin johon vain muutamat ihmiset saavat astua. Siispa kun eras poika, johon tutustuin toissapaivana, yhtakkia tormatessamme halasi minua, suorastaan juoksin karkuun. Tiedan kylla mita ystavani ajattelevat kun taman lukevat ("nyt on jaany jotain kertomatta...") mutta eipa siina sen kummempaa kuin han vain tupsahti samaan poytaan kuin mina ja paatti etta olemme ystavia. Hyvin mutkatonta.

Olimme tosiaan Copper Mountain'lla Art&Music festivaaleilla viikonloppuna. Festivaalit olivat muuten hyvin samantyyppiset kuin Suomessa, mutta luulen etta suomalaiset taitavat juoda enemman vakevia. Nain paljon cowboyhattuja, ruutupaitoja ja buutseja ja rakastuin. Siispa olen vakaasti paattanyt muuttua cowgirliksi. Pitihan minun myos kokeilla hamsteripalloa siella, ja siita saatte jopa kuvia.

Suurella Shoippailureissullani ostin homecoming- mekon ja odotan koko viikkoa innolla. Niille, jotka eivat tieda mika on homecoming: viikon ajan joka paiva pukeudutaan jonkin teeman mukaan (mm. merirosvo, rantavahti, surffari jne.) ja iltaisin on peleja, kuten jalkapalloa ja lentopalloa. Perjantaina on se odotetuin peli: amerikkalainen jalkapallo. Lauantaina on sitten loppuhuipennus: tanssiaiset. Menemme kavereideni kanssa illalliselle ennen tanssiaisia, niinkuin taalla on perinteisesti tapana. Jos vain saan heilta luvan, voi olla etta taalta sitten loytyy kuva meista laittautuneina!

Nyt viela laitan muutaman hamsteripallokuvan, ja sitten hyokkaan laksyjeni kimppuun (onneksi niita ei tule kovin paljon). Kuulumisiin!

ps. KUUKAUSI TAYNNA

TTP (tavallinen torstaipaivitys)

Koti-ikavaa potiessa. Valilla on sellainen olo, etta mita oikein teen taalla. Kielen kanssa minulla on sellainen vaihe menossa, etta alan selittamaan jotain suomeksi, ja sitten vasta tajuan etta eivathan ihmiset ymmarra minua. Sekin taitaa olla yksi niista monista vaiheista jota kielen kanssa tulee. Ajatukseni ovat 50/50 englantia ja suomea. Itse en pida aksentistani, mutta taalla sita pidetaan hellyttavana. Myos skandinaavista ulkonakoani ihaillaan..

Koti-ikavasta huolimatta hyvia hetkia on paljon! Tyynysotia ja hyppimista ympari taloa pikkusiskon kanssa, letkajenkan opettamista.. Nama ovat niita kallisarvoisia pikkuhetkia minka takia olen taalla. Iltapuhteella mietin usein, etta ihmiset Suomessa alkavat jo nousta uuteen paivaan kun mina vasta paatan vanhan. Naen paljon unia jotka liittyvat ihmisiini Suomessa. Esimerkiksi viime yona nain unta etta paras ystavani tuli nukkumaan viereeni, ja niimpa siirsin kannykkani  tyynyn alle etta han mahtuisi nukkumaan siina. Aamulla sitten ihmettelin miksi heratys kuuluu tyynyni alta..

Nakojaan tasta on tullut tapa etta paivitan blogini joka torstai. Ihan hyva tapahan tama on, niin saavat lukijatkin viikoittaisen annoksen elamaani taalla.

Odotan innolla tulevaa viikonloppua silla mina ja mom menemme Art & music- festivaaleille. Paasen nakemaan millaisia nama paikalliset festivaalit ovat. Viikonloppu jatkuu maanantaille, jolloin menen sitten ostamaan kavereideni kanssa homecoming- tansseihin puvut!

Riemuasioita koulusta: opiskelen taalla henkilokohtaisia raha-asioita, mika on hyvaksi minulle. Olenpahan sitten viisaampi rahojeni kanssa kun tulen Suomeen! Ja toinen asia: kerrankin olen se paras matematiikan tunnilla.. Joskaan en osaa sanoa mitaan matemaattista englanniksi.

Tuoreimmat tapahtumat saatte taas ensi torstaina! Siihen asti..nakemiin.
 


 

2. vko: elan ja hengitan normaalisti

Olen ollut taalla kaksi viikkoa. Mitas kaikkea olenkaan ehtinyt saada kahdessa viikossa aikaan? Let me think. En ainakaan mitaan pahaa! Tai noloa. Kuten esimerkiksi eksynyt kouluun. Tai katellyt ketaan vahingossa. Kaiken kaikkiaan voisin tiivistaa oleskeluni kahteen sanaan: hyvin menee. Mutta on yksi asia jota haluan pyytaa anteeksi: olen toistanut asioita blogissani. Anteeksi siis se. Mutta tiedattepahan ainakin etta taalla kaikki on paljon isompaa ja etta kouluni on iso.

Tanaan oli kuvaukset. Hetken sahlattyani tilausten kanssa sain tilattua koulukuvia. Sain myos oppilaan ID kortin. Kortissa lukee etunimeni, joka ilmeisesti on nykyaan MILLAQ. En kylla muista vaihtaneeni nimeani viimeaikoina. Mutta en anna sen hairita, vaan nautin siita etta minulla on toimiva puhelin, ja ihmisia joita kyylata. Tunnustan, etta kyylaaminen on suuri nautintoni. Enka unohda mainita myoskaan sita etta ihmiset ovat hyvin ystavallisia minulle.

Nyt menen tekemaan ranskanlaksyni ja kirjoittamaan jotain luovaa. Sitten jatkan homecoming- hermoilua. Se kun on jo muutaman viikon paasta. aaaa

Iltapohdintaa

Amerikkalaiset todella ovat kiireisia. Luulen etta he jollain tavalla pitavat siita etta heilla on kokoajan tekemista. Suomalaisetkin toki ovat kiireisia, mutta heilla on aikaa istahtaa saunan lauteille. Olen kuluneen viikon aikana tehnyt johtopaatoksen etta kiireisyyden taytyy olla se syy miksi amerikkalaiset eivat sauno. Niin sen taytyy olla. Miksi muuten kukaan jattaisi saunomisen valiin?

Ensimmaisena koulupaivana oloni oli kuin vampyyrilla. Ei, en viitannut hampaisiini. Ai miksiko sitten? Koska olen kalpea. Kalpea, kalpea, kalpea.. Mutta vihdoin uskallan sanoa etta ihoni on saanut hieman varitysta. Ihme on tapahtunut, nimittain saamani vari ei ole punainen. Se on sellainen kuin ihmisella, joka ruskettuu. Myonnan etta saatan olla hieman liian innoissani tasta asiasta, mutta arvoisa lukijani, luulen etta sinakin olisit jos joka talvi nayttaisit haudastaan karanneelta haamulta.

Kerron hieman lisaa elamastani myohemmin, silla nyt menen pesemaan nama aurinkorasvat pois.

@koulu

Minulla on nyt off period joten ehdin paivitella blogiani. Siita on nyt tasan viikko kun laskeuduin Amerikan mantereelle vasemmalla jalallani joka oli puettu Converseen. Oikea jalka tuli heti perassa. Sitten matkalaukku. Koulu on tosiaankin hieman erilainen kuin kotoSuomessa. Sanoisinko etta jopa hieman isompi. Koulussani on vaivaiset 2000 ihmista, joten eihan se ole mitaan verrattuna kolmeensataan ihmiseen joihin olen Suomessa tottunut. 

Olen iloisesti yllattynyt etteivat taman koulun ihmiset ole epaterveellisia ja syo pizzaa paivat pitkat. Oikeastaan koko Coloradon osavaltio vaikuttaa terveelliselta. USAn maaperalla on kuulemma tavallista jos ei ole pyorateita. Mutta taalla on! Ilma on lievasti sanottuna lampimahko. Tavallinen lampotila nain elokuun paivina on 25-30 astetta. Fahrenhaiteissa mitattuna yli 80. 

Kavimme momini kanssa eras paiva paikallisessa ostoskeskuksessa. Sen kokemuksen jalkeen totesin momille autossa etta minusta tuntuu kuin olisin elanyt koko elamani metsassa. Kaikki, toistan KAIKKI on paljon isompaa. Jopa shampoopullot.

Nyt taidan menna jatkamaan ahkeraa koulunkayntia. Kirjoittelemisiin!

Taalla sita nyt ollaan!

15h lentokoneessa istumista toi minut tanne Coloradon laitumille. Nakymat koneesta olivat epatodelliset, niinkuin karttaa olisi katsonut. Ihminen on kylla tehokkaasti taman alueen myllannyt.

Mistahan aloittaisin? Minulla on asiaa vaikka kuinka. Taalla on kaikki niin suurta ja hienoa verrattuna Suomeen. Ja lampoa riittaa. Paivan ylin lampotila on varmaan 35 astetta, varma en voi olla koska Fahrenhaitit ovat viela kohtalaisen tuntemattomia minulle.

Koulu on valtava verrattuna Suomessa kaymaani alle 300 ihmisen lukioon. 2000 oppilastahan siella taisikin olla, ja rakennus on niin iso etta eksyn varmaan miljoona kertaa taman vuoden aikana. Onneksi koulussani on kolme muutakin vaihto-oppilasta, joten en ole ainoa joka ankyttaa ja katsoo sanottavansa sanakirjasta. Kyllahan tama englannin puhuminenkin alkaa sujua kuitenkin.

Kavimme eilen "paikallisessa marketissa" shoppailemassa. Marketti oli Kempeleessa sijaitsevan Zeppeliinin kokoinen. Illat taalla ovat ihania! Pimea tulee aikaisin, aikaisemmin kuin Suomessa tahan aikaan vuodesta. Pimean tullessa alkaa joka puolelta kuulua viidakko-elokuvista tuttua aanta, tietynlaista siritysta. Se aani on ihana!

Taalla on mahtavia ihmisia. He pyytelevat pienintakin risausta anteeksi, ja kyselevat toistensa kuulumisia jatkuvasti. He myos kehuvat ja kiittelevat paljon. Kestaa hetken, ennen kuin itse opin saman.

Nyt menen jatkamaan tavallista elamaani taalla! Nauttikaa aattomasta oottomasta tekstista ;)

Jännittämistä Helsingissä

Lensin juuri Helsinkiin. Saattajaksi lähti iskä, muut jäivät kotiin. Oli kauheaa jättää hyvästit pikkuveljille ja äitille. Lentokenttätapaamiseen on kuusi tuntia ja mahassa kipristelee. Jännitys on sellainen asia, että kun se iskee, niin se iskee kunnolla. Olen varma etten nuku tänä yönä paljoakaan..

Tämä on tällainen lyhyt kirjoitus, lisää kirjoittelua on luvassa USAn maaperällä.

Viimeisiä päiviä viedään ja lujaa

Vaikka tiedänkin, että lähtöön on enää..hetkinen..kaksi päivää (!!!!!) niin en siltikään sisäistä sitä. Ehkä sitten kun istun koneessa. Tämä viimeinen viikko on hurahtanut nopeaa, silmissä vilisee ja korvissa humisee kun ajattelenkin asiaa. Matkalaukku on jo lähes kokonaan pakattu, se painaa ~15kiloa tällähetkellä. On siinäkin raahattavaa sitten jättikokoisella Washington D.C:n lentokentällä.

Välillä tulee semmoinen olo että tekisi vain mieli purkaa laukut ja mennä peiton alle piiloon, mutta onneksi se toinen tunne on vahvempi, nimittäin eräänlainen uteliaisuus ja palo päästä suureen maailmaan. Moni on sanonut minulle että olen rohkea kun uskallan, eikä moni tällaiseen pystyisi, mutta en koskaan ole ajatellut ettenkö pystyisi. En ole oikeastaan ajatellut myöskään että pystyn.. Joskus on hyvä olla ajattelematta tuollaisia liikaa. Siispä vältän myös tästä lähtien ajattelemasta että pystyn, ettei "pystyn" muutu "minäpä pystyn":ksi. Kuulostaa vaikealta mitä se siis ei ole kuitenkaan.

Ystäväni järjestivät minulle ihanat läksiäiset. Oli haikeaa ajatella että näkee heitä viimeistä kertaa vuoteen.. Samoin oli kauheaa hyvästellä parhaat ystäväni. Paljon kyyneleitä tuli tuhlattua, mutta pahimmat on vielä edessä kun perhettä alkaa hyvästelemään. Onneksi on keksitty sellainen viisas yhteydenpitokeino kuin Skype!

Pakkailua ja puheluita

Lopetin juuri ensimmäisen Skype- puheluni isäntäperheeni kanssa. Se meni oikein hienosti, luulisin. "Excuse me" lausahdus taitaa olla käytetyin lauseeni seuraavan kuukauden ajan ainakin. Vieläkin punastuttaa, jotenkin kaikki sanat vaan katosivat päästä kun yritin keksiä jotain sanottavaa. Syyksi hiljaisuuteeni ja hämmentyneisyyteeni totesin että olen liian tottunut puhumaan pelkkää suomea.


Kohokohta pakkailun lomassa koitti, kun hain lähikaupasta banaanilaatikoita mopolla. Ihmiset katsoivat kun huojuva pahvilaatikkotorni keikkui kengännauhalla köytettynä mopon pikkiriikkisellä tarakalla, ja minulla oli hauskaa ilmeitä seuratessani aina siihen asti kunnes torni kaatui. Kyllä laatikot tulivat tarpeeseen, ihmettelimpä vain pakatessani kuinka minulle on voinut kertyä tavaraa näin paljon. Paras on silti vielä edessä: matkalaukun täyttäminen. Se nyt on hommistani viimeinen.


Kännykkäni on käynyt kuumana tässä lähipäivien aikana. Bittiavaruudessa on varmaan ruuhkaa kaiken sen tietoliikenteen takia, joka kännykästäni virtaa läpi. On soitettu mummuille ja serkuille ja kumminkaimoille pikalähdön johdosta. Mutta nyt on nekin puhelut saatu hoidettua, ja sitten on aika alkaa keskittymään fyysisesti läsnäoleviin ihmisiin ja eläimiin. Sitten vielä pitää miettiä, koska sitä saunoisi viimeisen kerran vuoteen.

Nytkö jo?

Ajattelin aloittaa tämän blogin kirjoittamisen kunhan isäntäperhetietoni tulevat. Nyt kun ne ovat tulleet, ja yritän miettiä mitä kirjoittaisin, huomaan että tämä on hankalaa. No, koetan jotain pientä kirjoitella sillointällöin..

Aluksi luulin että lähtöni koittaa elokuun lopussa, mutta yllättäen mustikkametsässä ollessani sain soiton että lähtö onkin ensiviikolla. Se oli pienimuotoinen shokki, ja lähdimme mustikkametsästä suoraan matkalaukkua hankkimaan. Nyt vain pitäisi alkaa täyttelemään sitä, ja hankkimaan muutama Chiquita- laatikko tälle älyttömälle tavaramäärälle joka kaapeissani lymyää. No, ompahan tilaisuus vähän karsia ylimääräistä.

Harmittaa, kun en ehdi enää sukulaisia hyvästellä muuten kuin puhelimitse, he kun asuvat kauempana.. Onneksi sentään kavereille ja ystäville voi jättää kunnon jäähyväiset. Luvassa itkua ja hammasten kiristystä seuraavan viikon ajan siis.

Ostin äitin kanssa Suomi- tuliaisia Coloradoon vietäväksi (tosiaan, unohdin mainita että perheeni on Coloradosta) tänään. Salmiakkia, Fazerin sinistä ja kaikkea kivaa suomalaista. Pohdin tässä, että veisinkö Napapiirin sankarit- elokuvan perheelleni katsottavaksi "this is what we are like" terveisin, mutta ehkä jätän väliin. Sen katsoneet lienee ymmärtävät miksi. Toisaalta....jos näyttäisin sen vain kavereilleni siellä? Kyllä minä sen mukaan ainakin otan. (Välihuomautuksena pakko sanoa että kirjakielellä kirjoittaminen on tuskallista, oululaisuus pakkaa puskemaan päälle ja kokoajan tekee mieli käyttää erinäisiä hyvin pohojanmaalasia ilimasuja.)

Koetan tässä pakkailujen lomassa kirjoitella kuulumisia, ja viimeistään sitten kun Colorado on ottanut minut huomaansa.