Iltamia!

Nyt kun on taas vaihteeksi vastaanotettu vihapostia kavereiltani aiheesta blogin päivittäminen niin voin taas paneutua asiaan! Onhan tuosta viime päivityksestä jo aikaa.. Hankala uskoa että noin viikon päästä olen ollut täällä jo kuusi kuukautta. Välillä tuntui että aika menee hitaasti ja haluaisi vain lentää takaisin kotiin, mutta nyt kun on joulu sivuutettu niin aika se vain lentää kuin siivillä. Kevääksi on luvassa kaikkea mahtavaa! Ja johan tuota on kaikkea mahtavaa koettukkin. Tämän lauseen myötä siirrymme seuraavaan paragraphiin (ei voi muistaa mikä tuo on suomeksi...).

Eli siis olin toissaviikonloppuna vuorilla laskettelemassa! Laittaisin muuten erittäin mielelläni kuvia sieltä mutta kun kaverillani on paljon parempi kamera enkä itse vaivautunut kameraani raahaamaan ympäriinsä ja en ole siis vielä häneltä saanut kuvia. Mutta voihan olla että jossain vaiheessa saan ne tännekkin ladattua! Noh, jokatapauksessa olin siis kertomassa tästä ihanasta laskettelureissusta joka siis suuntautui Kalliovuorille (ihan siltä varalta että joku on harhautunut luulemaan että menimme Alpeille tai jotain vastaavaa). Meillä oli neljän päivän viikonloppu (maanantaina oli Martin Luther King Jr.'n päivä joten meillä oli vähän enemmän kuin pelkästään normaali viikonloppu. Perjantaina ajelimme u-p-e-a-l-l-e mökille (en kehtaa edes mökiksi sitä taloa kutsua). Siellä oli 7 huonetta, 7 kylpyhuonetta, biljardipöytä, pöytäjalkapallo, ehkäpä kolme jättimäistä taulutelevisiota ja mikä parasta, kylpytynnyri pihassa! Ja paljon ruokaa kaikille meille 23:lle vaihtarille (jostain syystä me vaihtarit taidamme syödä enemmän kuin normaalit ihmiset...). Suomalaisia siellä oli yllättäen neljä paikalla. Voihan toi olla että se vaikutti ettei meillä oikein Suomessa mitään vuoria ole. Itse en ainakaan Vuokattia tai Yllästä vuoreksi laske, ainakaan tämän kokemuksen jälkeen.. Yksi harmi tästä laskettelureissusta koitui: minusta tuntuu etten osaa enää puhua englantia. Sen kun huononee vaan päivä päivältä. Niinhän ne sanovat että jos viettää aikaa ihmisten kanssa, joiden äidinkieli ei ole englanti, niin omakin englanti huononee. Kunhan vain palaisi takaisin äkkiä, en halua takellella ja sössöttää koko ajan.

Kävin viime perjantaina ystävieni kutsumana Youth groupissa mikä on siis sellainen nuorille suunnattu kirkkoryhmä tai miksi sitä nyt voi suomeksi kutsua. Minulle oli yllätys kuinka uskonnollisia oman ikäiseni voivat olla. Eräs puoliksi suomalainen tyttö sattui olemaan samaan aikaan kanssani siellä (maailma on niin pieni jopa täällä päin, miten voikaan olla että ensimmäistä kertaa kun sinne menen niin heti tapaan jonkun suomalaisen!) ja kommentoin hänelle asiaa (suomeksi tottakai) ja hän sanoi että tällaisia amerikkalaiset ovat, heillä on jokin juttu johon he sitten antavat kaikkensa. Sen olen kyllä huomannutkin, etenkin urheilun parissa! Ihailtava piirre, että joku oikeasti panostaa johonkin niin paljon. Alkaa tuntumaan että oma huomioni on kokoajan jakautunut joka suuntaan enkä oikein löydä mitään mihin erityisesti keskittyä ja panostaa. Noh, eiköhän sitten ala suunta löytyä kun Suomeen palaan takaisin hieman enemmän elämää kokeneempana.

Minulla on täällä tällainen "menen kello seitsemältä illalla nukkumaan ja herään neljältä aamulla" rytmi. Ei nyt sentään, vaikka siihen rytmiin mikä minulla oli Suomessa se siltä tuntuukin. Joten kello on 21:26 ja minua väsyttää. Joten lataan vielä pari kuvaa tähän ja sitten menen uinumaan isoon sänkyyni (en tiedä miten ikinä enää totun normaaliin sänkyyn)! Hyvät yöt minulle ja hyvät huomenet teille!

Keskimmäinen kuva on siis Coloradon National Rodeo and Stock Show'sta ja alimmainen on laamafarmilta jossa eräs vaihtarikaverini asuu.

Puoliväliä eläessä!

Viisi kuukautta takanapäin! Eilen oli YFUn puolivälivalmennus, jossa tapasin lisää uusia ihmisiä ympäri maailmaa. Perjantaina meillä oli sleepover, valitettavasti meitä oli vain seitsemän sillä kertaa. Huvittavinta oli, että kolme seitsemästä oli suomalaisia. Yleensä saksalaisilla on enemmistö kaikissa vaihtarijutuissa. Mutta saimme puhua hieman suomea siinä sivussa, huvittavaa oli kuunnella miten jokaisella oli jonkinlainen aksentti ainakin aluksi. Ja välillä piti sanoa joitakin sanoja englanniksi kun ei niitä viiden kuukauden lähes jatkuvan englannin puhumisen jälkeen enää muista. 

Valmennuksessa puhuttiin kaikesta mitä on tapahtunut näiden viiden kuukauden aikana, ja suunniteltiin tulevaa. On se vain aina yhtä mukava tavata muita vaihtareita, he kun ovat aina suunnilleen samanikäisiä ja samassa tilanteessa keskellä vierasta kulttuuria. Vaikka eipä tämä niin vierasta enää ole, kyllä 5kk:n jälkeen alkaa jo vähitellen asettua aloilleen. Kotiinlähdöstä jokaisella on hieman erilainen mielipide, jotkut itkevät jo valmiiksi sitä että heidän pitää lähteä, kun taas toiset odottavat malttamattomana kotiinpääsyä. Itse olen ehkä siinä keskellä, olen tyytyväinen elämääni täällä tällähetkellä, enkä murehdi tulevaa. Ja samalla kuitenkin odotan hieman sitä että pääsen näkemään kaikki Suomessa. Mutta en mieti sitä liikaa, vaan keskityn siihen millä nyt on merkitystä!

Valmennuksen jälkeen menimme katsomaan jotain todella amerikkalaista wild west- showta: rodeota. Cowboyt ne mennä ratsastelivat hyppivillä ja potkivilla härillä(bulls, en tiiä menikö tuo suomalainen monikkomuoto oikein..) ja hevosilla, musiikki soi ja valot välkkyivät. Rodeon aluksi toki laulettiin USAn kansallislaulu kun lippu mennä viiletti ympäri rodeokenttää hevosen kantamana. Välillä etenkin härkien kanssa sai pidättää hengitystään kun näytti että sinne se cowboy nyt tallautui, hullun härän alle. Show oli erittäin amerikkalainen, vaikka en ratsastajana niinkään nauttinut siitä ajatuksesta miten he saavat hevoset potkimaan ja hyppimään sillä tavalla.

Pitää kertoa pikaisesti yksi sanasto-ongelma joka minulla oli muutama päivä sitten. Eli me käytämme vessalle ja pytylle samaa sanaa toilet. Vessan lattialla oli vettä ja host pikkusiskoni toi pyyhkeitä, jotta voisimme kuivata sen. Hän pyysi minua laittamaan pyyhkeen to the toilet ja olin juuri kuullut sanan mitä he käyttävät pytylle. Kysyin siskolta onko hän ihan varma että haluaa minun laittavan pyyhkeen to the toilet ja kun sain vastaukseksi joo joo, upotin sitten pyyhkeen pyttyyn. Kun pyysin sankkoa mihin voisin pyyhkeen laittaa, hän katsoi minua hetken ja kysyi: Upotitko sinä sen pyyhkeen to the toilet? Nauroimme jutulle koko illan...

Mutta minäpä kipittelen ottamaan vielä pienet aamutirsat, viikonloppuna kun ei kauheasti tullut nukuttua. Eikä kyllä viikon aikanakaan, lomarytmi kun ei päästänyt nukkumaan tarpeeksi aikaisin. Enjoy!

...ja taas on yksi vuosi vierähtänyt

Vuoden 2013 neljättä päivää elän täällä, ja kipittelin alakertaan modeemin viereen (ainoa paikka missä koneeni tunnistaa netin, raukalla on aina ongelmia langattomien kanssa...) päivittelemään blogiani piiitkästä aikaa ihan tämän illan ratoksi. Pitkästä aikaa siksi että on ollut joulu- ja uusivuosikiireitä sen verran paljon ettei blogia ehdi ajatellakkaan. Oikeastaan olen onnellinen että joulu on ohi, se ei ollut mitenkään onnellista aikaa minulle koti-ikävän takia. Suomalaisen joulun tunnelma puuttui; päivällä taisi paistaa aurinko, pimeä tuli viiden jälkeen, kynttilöitä ei valitettavasti minun kotonani poltettu, ja ruoka on erilaista. Lämpötila taisi olla nollan paikkeilla. Ehkäpä oli jokseenkin hyväksi viettää hieman erilainen joulu, vaikka koville ottikin.

Jouluaattona siis host momini oli töissä, joten viestin Coloradon suomalaisille josko he olisivat tekemässä jotain. He olivat menossa yhden perheen kotiin suomalaisiin joulujuhliin kera suomalaisten ruokien ja tottakai suomen kielen, ja niimpä minut napattiin mukaan. Ensin menin luterilaiseen joulukirkkoon, joka oli kokemus sinänsä. Se ei ihan ollut samanlainen suomalaisen evankelis luterilaisen kanssa, vaan hieman epävirallisempi. Nurkassa oli rummut joita käytettiin ahkerasti, lauloimme Jingle Bellsiä puhumisten ja tähdeksi pukeutuneen naisen esiintymisen jälkeen (hän puhui papin kanssa Jeesus-lapsesta lapsille) oli vuorossa ehtoollinen. Ehtoollinenkin oli hieman erilainen, joutuisampi kuin Suomessa. Ehtoollisleipä (joka ei ollut koostumukseltaan aivan yhtä tarttuvainen kuin suomalainen versio) kastettiin viiniin, napattiin kynttilä, ja kipiteltiin omalle paikalle. Kun kaikki olivat saaneet osansa, aloimme laulamaan Silent night, holy night, all is gone... Kaikkien kynttilät paloivat tunnelmallisesti hetken (minä lyhyempänä pitkien keskellä olin pulassa kynttiläni kanssa, se kun meinasi sammua kaikesta hengittelystä), sitten pian sen jälkeen tilaisuus oli ohitse.

Sitten oli vuorossa suomalainen jouluaattojuhla. Pakko mainita vielä että aattoaamuna kun leivoin keksejä (joista poltin puolet, harmi vain) kuuntelin samalla Ilmasiltaa Radio Suomesta, ja lähetin jopa sinne terveiset kera laulutoiveen (ihan siltä varalta että joku sattui kuulemaan, terveiset olivat nimellä maailmanmatkaaja-Miia). Mutta takaisin astiaan. Aattoiltani vietin suomea puhuen, ruokaa syöden ja sain jopa pikkuisen Fazerin suklaalta maistuvan lahjan kera lahjakortin elokuviin (kavereilleni jotka tätä lukevat: aion käyttää sen Hobittiin, olokaa ylypeitä). Perheellä, jonka luona tällä kertaa olimme, oli talossaa aito suomalainen sauna, mikä siis on täällä päin maailmaa erittäin harvinaista korkean hintansa vuoksi.

Joulupäivänä, jolloin amerikkalaiset siis jouluaan juhlistavat, avasimme lahjat, söimme kalkkunaa ja katsoimme Harry Potteria. Jokaisella oli oma joulusukkansa jossa oli kaikenmoista pientä, sitten saimme kuusenaluslahjat, jotka olivat hieman suurempia. Sain kaikenmoisia kauneustuotteita ja lahjakortin hierontaan! Ja omalta perheeltäni Suomesta sain Suomituotteita ja ihanan ihanan CD:n kuvineen ja muistoineen. En voinut välttyä kyyneliltä sitä katsoessani. Lahjojen jälkeen söimme, ja tarkoitus oli mennä elokuviin katsomaan Les Miserables mutta se oli loppuunmyyty koko illalta joten menimme takaisin kotiin ja katsoimme Harry Potteria loppuillan.

Uudenvuoden vietin vaihtarikavereideni (tai pitäisikö ihan sanoa ystävieni, täällä kun olemme kaikki samassa tilanteessa niin olemme ikäänkuin perhe) kanssa meillä. Katsoimme televisiosta kimaltavan pallon tippuvan Time Squarella kello 12, ja kilistimme appelsiinimehulla. Täällä ei niinkään ilotulituksia harrasteta, vaikka en sitä yhtään ihmettele kun talot ovat niin lähekkäin ja kuivuuden takia ympäristö on aika paloherkkä. Uudenvuoden jälkeen menin neljäksi päiväksi laamafarmille saksalaisen vaihtarin tykö, laamat olivat erittäin suloisia. Laamojen lisäksi heillä oli seitsemän kissaa talossa. Tuli koettua hieman amerikkalaista maalaiselämää!

Maanantaina pitäisi mennä takaisin kouluun, ensi semesterillä minulla on maailman asioita ja painonnostoa uutena, mutta muuten lukujärjestykseni pysyy samana. Paitsi kirjoittaminen, henk. koht. raha-asiat ja tanssiminen loppuvat. Finals kokeista lyhyt maininta että ne menivät oikein hyvin. Matematiikan kokeeni oli monivalintakoe. En voinut olla hämmästelemättä asiaa opettajalleni. Mutta hyvät yöt minulle, ja hyvät huomenet suomalaisille!