back in finland

Pittää vissiin päättää tää blogi ku ihmiset meinaa etten voi jättää kesken. Enkä kyllä, nyt ku aattelee nii voikkaan, kaikki kummiski luulee että oon ikuisesti sinne jääny tai jotain. Elikkä siis mää oon ollu Suomessa jo yli kuukauden. Kiirettä on pitäny, sain kesätöitäki nii se on sitte mukavasti vieny aikaa. Sitte oon ravannu kavereiden kans ympäriinsä. Ja oikeestaan musta tuntuu niiku oisin vaan heränny pitkästä unesta. Tuntuu nii kaukaselta ajatukselta että oon muka ollu 10kk pois kotoa.

Jotku kotiin palanneet vaihtarit on sitä valitellu ku on niin tylsää jne, mutta ei mulla oo kyllä ehtiny olla. On vissiin jääny vähän päälle semmonen amerikkalainen kiireisyys.. En oo kyllä oikeestaan kauhiasti muuttunu tuon vuoden myötä, muutenku että saatan puhua vähän enemmän ku ennen. Vaikka ei sillä, mulla on kuulemma ollu ihme puheripuleita siitä asti ku oon oppinu tuottaan äänteitä. 

Eniten Ameriikoista mulla on ikävä ihmisiä. Niitä oli niin moneen lähtöön, ja mää tykkäsin kyllä siitä että siellä oli nii paljo eri ihmisiä eri kulttuureista. Sais Suomessaki olla enemmän eroavaisuutta.. Ja suvaitsevaisuutta.

Eikai se auta ku mennä pakkaamaan taas ku on viikonloppureissu luvassa! Toivottavasti nautitte blogista vaikka se loppupäästä vähän lyheni ja harveniki... Oon aika yllättyny että tällä on nii monta katselukertaa, yli 7000! Että kiitos vain lukijoille, nyt taitaapi tämän blogin kirjoittelut olla tässä! :)

-miia aka millaq(just in America)

toukokuisia tunnelmia

Äiti käski kirjottaa nii kai se sitten pittää kiltisti kirjotella :) Täällä ukkostaa ja netti meinaa taas vaihteeksi vähän pätkiä nii pittää toivua että pystyn tän kummiski julkaseen. Aivan mielettömän ihana sää ollu tässä muutaman päivän, siinä 30 paikkeilla. Tuun kottiin jonku kaakaolla kuorrutetun potaatin näkösenä. Viimeviikolla sato ihan kivasti ja kevät tuli vihdoin vauhilla. Meillä siis tuli joskus toukokuun alussaki vielä lunta.. Tää Colorado ku on vähän tämmönen. Bipolar. 

Muutama viikko sitte olin tosian New York Cityssä, pistän tänne muutaman kuvan sieltä. Ai että se on hieno paikka! En mää sinne koskaan muuttas, ihan liian kiireinen asuinpaikaksi, mutta matkailukohteena se on ihan mahtava. Keskuspuisto, Empire state building, WTC- muistomerkki, Brooklynin silta, SOHO, Times Square, Hard Rock Cafe NYC, Metropolitan art museum, Manhattan, Wall Street ja mitähän vielä mää näinkää siellä. Me tosiaan mentiin kaikki toi läpi kolmessa päivässä. Parasta kyllä oli tavata taas uusia vaihtareita! Ainii me käytiin myös YKn päämajassa, ja FYI mää haluan työskennellä YKlle joskus nii oli ihan kiva! Ja löysin sieltä toisenki tytön joka haluaa niille työskennellä joten alettiin kutsuun toisiamme "tulevaisuuden työkavereiksi" :) Jos vaan yhessä paikassa assuu koko elämän nii ei sitä ees tajua että tää maailma on täynnä samanlaisia ihmisiä ku ite on! 

Sitte pikapuoliin NYCin reissun jälkeen oli viimenen Ameriikoissa pidettävä YFU orientaatio. Siellä käytiin oikeen hyödyllisiä juttuja läpi, mutta tietenki parasta oli nähä muita vaihtareita. Mutta nii, puhuttiin kaikesta että miten sanoa heippa host perheille, kavereille ja kaiken maailman karvaturreille. Sitte kans että kanttii alkaa pakkaan aikasin (ja ostaan ne extra matkalaukut ajoissa). Ite varmaan pittää hankkia toinen, ainaski medium kokonen matkalaukku kaikelle roinalle mitä oon hankkinu... Siis että ei roinalle vaan matkamuistoille ;) 

Viimeviikko oli sitte ihan älyttömän kiireinen. Mulla oli kuoroharjotuksen ma ja ti, ja sitte konsertti to, pe, la. Mun host siskolla oli yliopistovalmistujaiset perjantaina joten piti herätä joskus 4:45 aamulla. Lauantaina oli sitte valmistujaisjuhlat ja mun viimenen kuorokonsertti. Sunnuntaina täälläki oli äitienpäivä nii mentiin semmoseen puutarhaan Denverissä :) Vaikka oliki nii kiireinen viikko nii oli ihan mielettömän mukava!

Huomenna on mun viimenen koulupäivä, ensviikon keskiviikkona mun "valmistujaiset". Siis en oikiasti valmistu, Suomessa on vielä kaks pitkää lukiovuotta käymättä.. Ihana mun enkun ope oli sillei että Miia, onko sulla FB ja mää olin sillei juu, ja se oli sillei että voiksää lähettää mulle kaveripyynnön :) Ja sitte tännää se kirjotti mulle sen osotteen ja kaikkee mahollista. Vaikka onhan se toki mun lempiope tosta koulusta :) Ja varmana oon ainaki mun kurssilta sen lempioppilas ku ne muut on vähän nuorempia ja lievästi sanottuna äänekkäitä :)

Mutta määpä pistän nyt muutaman kuvan tänne! Pistän kans sitte kuvia mun epätoivoisista pakkaamisyrityksistä :) Enjoy!

I skolan

Pitkasta aikaa taas :) Istun koulun koneilla kirjoittelemassa, minulla on toinen periodini vapaata. Toissa paivana tuli kahdeksan kuukautta tayteen, en voi uskoa etta jo about 4/5 tasta vuodesta on kulunut. Eihan tassa ole kuin 2kk (68pv mun kalenterin mukaan) ja sitten lentelen takaisin Suomeen! Tein eilen kaverini kanssa listaa mita kaikkea aiomme tehda (ja syoda, heh) kun kotiudumme. Lista oli aika pitka.. 

Talla viikolla asun kaverini host perheen luona, oma host momini on Arizonassa. Ensiviikolla on vuorossa prom: ensiksi mennaan yhdelle laittautumaan (lupasin pistaa kahdelle tytolle meikin ja hiukset, en tieda jaako yhtaan aikaa laittaa itseni), sitten menemme ottamaan kuvia koko kymmenen tyypin porukan voimalla, sitten on vuorossa illallinen italialaisessa ravintolassa, ja sitten on itse tanssit. Tanssien jalkeen on viela after prom koululla. Olen oikeastaan aika ilonen etta amerikkalaiset saavat ajaa ennen kuin ovat 18... Olisi aika kurjaa pyytaa vanhempia ajamaan yolla.

Saa on taas mita kummallisin. Hiihtoloman aikana poltin itseni todella pahasti, unohdin aurinkorasvan muutamaksi tunniksi, joten nyt minulla on tuollaiset erittain vahvat rusketusrajat kaulassa. Innolla odotan etta milta se sitten nayttaa olkaimettoman mekkoni kanssa...  Tiistaina saimme sitten lunta muutaman sentin, ja koulu olikin peruttu lumentulon takia. Eli ei, se ei ole vain TV- legendaa etta koulu perutaan lumen takia ;) Huomiseksi on luvattu aurinkoa, ja 20 Celsiusta. Eilen oli jopa -15 C. Oli oikeastaan aika kylma, nyt kun ei ole tottunut siihen. Ensi talvena varmasti jaadyn kuoliaaksi -20- -30 asteessa. EN odota sita niin innolla.

Taalla on puhuttu paljon P-Korean tilanteesta. Eras poika kommentoi tilannetta nain: "They should know that they are messing with big boys..."  Olen tainnut unohtaa mainita kuinka taalla aloitetaan kouluaamut. Joka aamu announcementeiden lopuksi nousemme seisomaan, kasi sydammella, ja sanomme taman: "I pledge allegiance to the flag of the United States of America and to the republic for which it stands, one nation under God, indivisible, with liberty and justice for all." Ei meidan vaihtarien tuota tarvi tehda, kunhan seisomaan nousemme. Siinapa taas vahan enemman kirjoitusta kun on vahaan aikaan ollut! Minulla on vahitellen into koko blogin kirjoittamiseen mennyt jostain syysta... Mutta koitan viela muutaman kirjoittaa, ainakin siina vaiheessa kun alan pakkaamaan :)

Hiihtolomalla

Mää täällä viettelen hiihtolomaa! Tai no vastahan toi alko perjantaina. Saapi nähä että mitä tässä loman vietoksi keksii sitte ku host sisko on reissussa ja host äiti töissä. Täällä tulee  lunta ihan kunnolla. Jokohan tota ois 20cm tullu. Liikenne kunnon kaaoksessa... Kyllähän tällä lumimäärällä ois varmaan jo vapaapäivä tullu koulusta mutta eipä ole koulua. 

Kävin tosiaan viime viikonloppuna kattoon jäkistä, NHL-pelin siis. Kyssyin varmaan miljoonalta tyypiltä siellä hallissa että pääsenkö mää puhhuun näitten Wildin suomalaispelaajien kans, mutta eihän ne päästäny. Mää näytin nii pettyneeltä että ne alko pyyteleen kauheesti anteeksi aina jälkeenpäin.. Menin sitte ulos oottaan Wildin bussia, ja mulla oli semmonen paita jossa oli Suomen lippu nii ku bussit tuli nii osotin sitä lippuja ja huutelin "it's fucking Finland, can't you see, it's Finland, stop the buses!" Jotku siinä ympärillä vähän katto että mikä hullu toiki on mutta mää olin nii pettyny että löntystin vaa ratikkaan. Kuin siistiä ois ollu tavata suomalaisia jäkispelaajia sillei tadaa terve! 

Njaa mulla nyt ei oikeen tää kirjottaminen luista joten mää nyt pistän vaa lupaamiani kuvia tänne! Koitan kirjottaa vähän usiammin (ehkä) mutta meinaa vaan vähän olla kiireitä tässä ommaa host siskoa valitessa (mun oma perhe ottaa vaihtarin ensvuodeksi) ja muissa jutuissa! Kirjottamisiin :)

Kevättä kohden

Kevät tulee vauhdilla, täksi viikoksi on luvattu jopa yli 20 astetta. Kevään tullessa mun kalenteri sen ku täyttyy täyttymistään, saapi nähä kuin kiireinen sitä hiihtoloman jälkeen on. Täällä tosiaan siirrettiin kelloja eteenpäin aikasemmin ku Suomessa, eli eihän tota eroa oo enää ku vaivaset 8 tuntia. Tänään mulla on tasan 14 viikkoa enää täällä, eli ku pitkällä matikalla laskee nii sehän on alle sata päivää. Sain jonku paniikkikohtauksen ku viimeviikolla tajusin että enää 15 viikkoa. Tuntuu ettei siitä oo kauankaa ku mää vasta tulin tänne! Kaikille osapuolille jotka on mukana vaihtovuodessa aika on vähän erilainen käsite. Omalle perheelle ja host perheelle se on vähän pitempi ku meille oppilaille.. Tainno meillä se vähän vaihtelee riippuen kuin paljon tekemistä ja mikä aika vuodesta.

Viimeviikon loppuna olin mun tanskalaisella kaverilla pari yötä, me puhuttiin ruottia jonki verran ja se on ensimmäinen joka on sanonu että oon hyvä ruottissa. (Kauhee ku kirjotan tätä nii kokoajan meinaan mennä sekasin lausejärjestyksessä, enkku meinaa puskea päälle.) Saatiin muutama sentti lunta viikonloppuna, mutta sepä suli äkkiä ku aurinko on niin voimakas. Oon ehtiny ja palaa kerran, mikä saavutus! 

Jaa-a, tää jääki nyt tämmöseksi lyhyeksi päivitykseksi ku hostsysteri ja mää mennään käyttään koiria lenkillä. Sitte onki mulla kuorokonsertti. Jee pääsee pukeutumaan taas siihen hienoon mustaan kuorokaapuun... Noh, laulaminen on aina kivaa :)

Kirjottamisiin!

Maaliskuuta mennessä

Okei mää nyt vaihan sitte pysyvästi murteeseen. En jaksa enää kirjakielellä kirjotella. Onhan tosta jo parisen viikkoa ku viimeksi kirjotin, joten josko tota nyt vois taas pitkästä aikaa kirjotella!

Maaliskuuta eletään ja kalenteria selatessa oon jo parit paniikkikohtaukset käyny läpi. Ei voi oikeestikkaan olla mahollista että ennää kolmisen kuukautta jälellä, vastahan mää tänne tulin! Ja nyt kevät varsinki on nii kiireistä aikaa että se mennee äkkiä.. Mulla on siis vasta kahen viikon päästä hiihtoloma, mutta nää kaks viikkoa mitä tässä on nii ei oo kauheen pahoja ku alemmilla asteilla (freshmen ja sophomore) on jotain testejä jotenka me seniorit ja sitte juniorit mennään kouluun vasta kahentoista jälkeen. Ennään muutama viikko jonka jälkeen gratuation ja sitte enää 4 viikkoa ja sitte lennänki takas Suomeen. Tavallaan ootan että pääsen näkemään kaikki, mutta samalla kans niin outoa jättää tämä elämäntapa mihin nytte on tottunu. Heinzin dilemma, tai sanoisinko että vaihtareiden dilemma paremminki. Mää ku en oo ainoo joka tämmösiä miettii.

Tännään tosiaan on ollu ihanan lämmin päivä vaikka lunta onki vielä maassa. Outoa haista aurinkorasvalle maaliskuussa.. Asteita on jotai 17 ja siltiki on lunta joka paikassa. Tiet on kuivat jotenka levitin peiton meiän pihatielle ja otin aurinkoa shortsit ja T-paita päällä ku naapurit käveli hupparit ja pitkät housut päällä ohi ja katto että mikä hullu tuolla ottaa aurinkoa näin kylymässä..

Mulla oli joku hyvä juttu kerrottavana mutta nytte en just sitä juttua muista joten kerron yhen toisen hyvän jutun: mun host sisko oli illalla suihkussa ja mää olin samaan aikaan pesemässä hampaita ja sanoin että jaahas, joku unohti vetää pöntön. Sitte just alkoin vetää sitä, ku mun host sisko oli sillei "ei ei ei elä vejä sitä" mutta oli vähän liian myöhästä. Raukka sai tulikuumat veet päälleen ja suihkuverhon takaa tuli kunnon höyryt. Mistäpä mää oisin voinu tietää että täällä putkistot on nii kytkeytyny toisiinsa. Toi tais olla ihan alunperinki se juttu mikä mun piti kertoa.. Noh, on mulla toinenki: oltiin mun saksalaisen kaverin kans paikallisessa ostoskeskuksessa bussilla (yksi maailman seitsemästä ihmeestä pitäis olla julkinen liikenne) perjantai-iltana. Joskus seittemän aikaan illalla sitte katottiin että millon tulee seuraava bussi, ja missä on lähin pysäkki. Katottiin että eka tulee tunnin päästä ja toinen vasta puol kymmeneltä illalla. Google maps näytti että pysäkki ois ollu ostoskeskuksen eessä, ja me oltiin sillei että meillähän on hyvin aikaa vielä koittaa löytää farkut. Sitte 55min päästä oltiin sillei että mennäämpä nyt ettiin se pysäkki. Noh, eihän sitä pysäkkiä löytyny ja me juostiin infopisteelle. Sieltä ne sano että se on ihan toisella puolen yhtä tiettyä parkkipaikkaa. Me juostiin ostoskeskuksen läpi, ulos parkkipaikalle ja nähtiin meiän bussi sitte sillä pysäkillä. Just ja just ehittiin sitte bussiin. Sitte ku päästiin tielle millä meiän piti jäähä, jäätiin kaks pysäkkiä liian aikasin ja käveltiin sitte about maili meille. Ku kottiin päästiin nii oltiin ihan poikki ja mentiin vaa suoraan nukkumaan.

Mää pistän kuvia taas tänne ku saan ladattua konneelle! Hejssan, koitan päivittää ainaki yhesti vielä maaliskuun aikana ;) 

Ystävänpäivä murteella

Ystävänpäivän kunniaksi aion tehä itelle palaveluksen ja kirjottaa Oulun ihanaisella murteella. Täällä vietän siis ystävänpäivän iltaani, katsellen jäkistä telkkarista (Minnesota Wild vs. Colorado Avalanche). Minnesota Wildia jaksan seurata enemmänki ku siinä joukkueessa on (mun tietääkseni) 3 suomalaista pelaajaa, Mikko Koivu, Mikael Granlund ja Niklas Bäckström. Tarkotuksena on mennä muitten foreignereiden kanssa kattoon yks peli Avalanche vs Wild. Tiiä vaikka tota pääsis jutustelemaan maanmiesten kanssa.

 

Tulipahan nyt koettua amerikkalainen ystävänpäivä, mikä on siis erittäin couple keskeinen, toisin ku Suomessa missä se on enemmänki ystäviä varten. Erään mun kaverin mielipide ystävänpäiväkorteista: "I don't wanna give a Valentine's Day card to anyone else but my boyfriend cuz I feel like if I give it to my friend, I say "have a good sex life" and that would be really awkward." En voinu sanoa muutaku täh. Soitin aamulla parhaalle ystävälleni pikapuhelun, oli ihana puhua senki kans ihan vaan puhelimessa pitkästä aikaa. Oli huvittava bongata ilmeitä mun ympäriltä ku ihmiset mietti mitä ihmeen kieltä mahan puhua. Mää en vaan jotenki vieläkään sulata sitä ettei ihmiset ymmärrä jos puhun suomea. Se vaan tulee iteltä nii luonnostaan. Olin joskus mun kaverilla yötä ja olin niin väsyny että alkoin vaan suomeksi sille jotaki höpöttään jostai synttäreistä.. Aamulla se sitte kysy että voinko mää toistaa mitä mää sanoin edellisenä iltana ku se ei oikeen ymmärtäny. Se on siis saksalainen, ja se luuli eka että puhuin enkkua kauheen huonolla aksentilla.

 

Täällä sää heittelee niin paljo ihan yhenki päivän sisällä etten ikinä tiiä pitäskö mun laittaa t-paita vai villapaita kouluun. Tännäänki olin mun semmosella painonnostotunnilla (3 tyttöä ja 30 poikaa, opettaja on poikien amerikkalaisen jalkapallojoukkueen päävalmentaja) ja me kävästiin ulkona pikku happihyppelyllä. Ulkona ku oltiin nii aurinko paisto ja ei ollu vielä kauheen kylymä. Ku sisälle päästiin ja kymmenen minuutin päästä kattoin ulos ikkunasta nii oho, sato lunta. Mutta siis meillä on ollu jo pari semmosta kahenkymmenen asteen päivää.

 

Oltiin yks päivä mun aasialaisten kavereitten kans jäätelöllä. Se myyjä oli sellanen hyvännäkönen parikymppinen mies joka huomas mun hammaskorun ja oli silleen onko sulla aksentti jne jne. Sitte ku koitin coolina oikeesti jotaki tilata, ja se kysy että what size ja mää kuulin että what sucks ja toistin hämmentyneenä että what sucks ja se oli silleen nii haluakko small, medium or large ja mää olin sille oho ja alkoin vaan nauraan ja se oli sillei täh. Mutta nii, noloja tilanteita tulee ja menee, eikä niiltä voi välttyä ku elää paikassa missä ei puhuta omaa äidinkieltä. Mulla auttaa monesti se etten kummiskaan tuu näkemään näitä ihmisiä ennään nii ihan sama. Ja oon oppinu nauraan itelleni.

 

Mutta meen tästä suihkuun ja pakkaamaan ku meen viikonlopuksi erään saksalaisen vaihtarikaverin luo, joka siis asuu laamafarmilla. Taisin laittaakki laamoista kuvan. Ja lupaan palata takas kirjakieleen! Pittää sitä vaan joskus omaa murrettaki käyttää :) PS. HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ <3

Iltamia!

Nyt kun on taas vaihteeksi vastaanotettu vihapostia kavereiltani aiheesta blogin päivittäminen niin voin taas paneutua asiaan! Onhan tuosta viime päivityksestä jo aikaa.. Hankala uskoa että noin viikon päästä olen ollut täällä jo kuusi kuukautta. Välillä tuntui että aika menee hitaasti ja haluaisi vain lentää takaisin kotiin, mutta nyt kun on joulu sivuutettu niin aika se vain lentää kuin siivillä. Kevääksi on luvassa kaikkea mahtavaa! Ja johan tuota on kaikkea mahtavaa koettukkin. Tämän lauseen myötä siirrymme seuraavaan paragraphiin (ei voi muistaa mikä tuo on suomeksi...).

Eli siis olin toissaviikonloppuna vuorilla laskettelemassa! Laittaisin muuten erittäin mielelläni kuvia sieltä mutta kun kaverillani on paljon parempi kamera enkä itse vaivautunut kameraani raahaamaan ympäriinsä ja en ole siis vielä häneltä saanut kuvia. Mutta voihan olla että jossain vaiheessa saan ne tännekkin ladattua! Noh, jokatapauksessa olin siis kertomassa tästä ihanasta laskettelureissusta joka siis suuntautui Kalliovuorille (ihan siltä varalta että joku on harhautunut luulemaan että menimme Alpeille tai jotain vastaavaa). Meillä oli neljän päivän viikonloppu (maanantaina oli Martin Luther King Jr.'n päivä joten meillä oli vähän enemmän kuin pelkästään normaali viikonloppu. Perjantaina ajelimme u-p-e-a-l-l-e mökille (en kehtaa edes mökiksi sitä taloa kutsua). Siellä oli 7 huonetta, 7 kylpyhuonetta, biljardipöytä, pöytäjalkapallo, ehkäpä kolme jättimäistä taulutelevisiota ja mikä parasta, kylpytynnyri pihassa! Ja paljon ruokaa kaikille meille 23:lle vaihtarille (jostain syystä me vaihtarit taidamme syödä enemmän kuin normaalit ihmiset...). Suomalaisia siellä oli yllättäen neljä paikalla. Voihan toi olla että se vaikutti ettei meillä oikein Suomessa mitään vuoria ole. Itse en ainakaan Vuokattia tai Yllästä vuoreksi laske, ainakaan tämän kokemuksen jälkeen.. Yksi harmi tästä laskettelureissusta koitui: minusta tuntuu etten osaa enää puhua englantia. Sen kun huononee vaan päivä päivältä. Niinhän ne sanovat että jos viettää aikaa ihmisten kanssa, joiden äidinkieli ei ole englanti, niin omakin englanti huononee. Kunhan vain palaisi takaisin äkkiä, en halua takellella ja sössöttää koko ajan.

Kävin viime perjantaina ystävieni kutsumana Youth groupissa mikä on siis sellainen nuorille suunnattu kirkkoryhmä tai miksi sitä nyt voi suomeksi kutsua. Minulle oli yllätys kuinka uskonnollisia oman ikäiseni voivat olla. Eräs puoliksi suomalainen tyttö sattui olemaan samaan aikaan kanssani siellä (maailma on niin pieni jopa täällä päin, miten voikaan olla että ensimmäistä kertaa kun sinne menen niin heti tapaan jonkun suomalaisen!) ja kommentoin hänelle asiaa (suomeksi tottakai) ja hän sanoi että tällaisia amerikkalaiset ovat, heillä on jokin juttu johon he sitten antavat kaikkensa. Sen olen kyllä huomannutkin, etenkin urheilun parissa! Ihailtava piirre, että joku oikeasti panostaa johonkin niin paljon. Alkaa tuntumaan että oma huomioni on kokoajan jakautunut joka suuntaan enkä oikein löydä mitään mihin erityisesti keskittyä ja panostaa. Noh, eiköhän sitten ala suunta löytyä kun Suomeen palaan takaisin hieman enemmän elämää kokeneempana.

Minulla on täällä tällainen "menen kello seitsemältä illalla nukkumaan ja herään neljältä aamulla" rytmi. Ei nyt sentään, vaikka siihen rytmiin mikä minulla oli Suomessa se siltä tuntuukin. Joten kello on 21:26 ja minua väsyttää. Joten lataan vielä pari kuvaa tähän ja sitten menen uinumaan isoon sänkyyni (en tiedä miten ikinä enää totun normaaliin sänkyyn)! Hyvät yöt minulle ja hyvät huomenet teille!

Keskimmäinen kuva on siis Coloradon National Rodeo and Stock Show'sta ja alimmainen on laamafarmilta jossa eräs vaihtarikaverini asuu.

Puoliväliä eläessä!

Viisi kuukautta takanapäin! Eilen oli YFUn puolivälivalmennus, jossa tapasin lisää uusia ihmisiä ympäri maailmaa. Perjantaina meillä oli sleepover, valitettavasti meitä oli vain seitsemän sillä kertaa. Huvittavinta oli, että kolme seitsemästä oli suomalaisia. Yleensä saksalaisilla on enemmistö kaikissa vaihtarijutuissa. Mutta saimme puhua hieman suomea siinä sivussa, huvittavaa oli kuunnella miten jokaisella oli jonkinlainen aksentti ainakin aluksi. Ja välillä piti sanoa joitakin sanoja englanniksi kun ei niitä viiden kuukauden lähes jatkuvan englannin puhumisen jälkeen enää muista. 

Valmennuksessa puhuttiin kaikesta mitä on tapahtunut näiden viiden kuukauden aikana, ja suunniteltiin tulevaa. On se vain aina yhtä mukava tavata muita vaihtareita, he kun ovat aina suunnilleen samanikäisiä ja samassa tilanteessa keskellä vierasta kulttuuria. Vaikka eipä tämä niin vierasta enää ole, kyllä 5kk:n jälkeen alkaa jo vähitellen asettua aloilleen. Kotiinlähdöstä jokaisella on hieman erilainen mielipide, jotkut itkevät jo valmiiksi sitä että heidän pitää lähteä, kun taas toiset odottavat malttamattomana kotiinpääsyä. Itse olen ehkä siinä keskellä, olen tyytyväinen elämääni täällä tällähetkellä, enkä murehdi tulevaa. Ja samalla kuitenkin odotan hieman sitä että pääsen näkemään kaikki Suomessa. Mutta en mieti sitä liikaa, vaan keskityn siihen millä nyt on merkitystä!

Valmennuksen jälkeen menimme katsomaan jotain todella amerikkalaista wild west- showta: rodeota. Cowboyt ne mennä ratsastelivat hyppivillä ja potkivilla härillä(bulls, en tiiä menikö tuo suomalainen monikkomuoto oikein..) ja hevosilla, musiikki soi ja valot välkkyivät. Rodeon aluksi toki laulettiin USAn kansallislaulu kun lippu mennä viiletti ympäri rodeokenttää hevosen kantamana. Välillä etenkin härkien kanssa sai pidättää hengitystään kun näytti että sinne se cowboy nyt tallautui, hullun härän alle. Show oli erittäin amerikkalainen, vaikka en ratsastajana niinkään nauttinut siitä ajatuksesta miten he saavat hevoset potkimaan ja hyppimään sillä tavalla.

Pitää kertoa pikaisesti yksi sanasto-ongelma joka minulla oli muutama päivä sitten. Eli me käytämme vessalle ja pytylle samaa sanaa toilet. Vessan lattialla oli vettä ja host pikkusiskoni toi pyyhkeitä, jotta voisimme kuivata sen. Hän pyysi minua laittamaan pyyhkeen to the toilet ja olin juuri kuullut sanan mitä he käyttävät pytylle. Kysyin siskolta onko hän ihan varma että haluaa minun laittavan pyyhkeen to the toilet ja kun sain vastaukseksi joo joo, upotin sitten pyyhkeen pyttyyn. Kun pyysin sankkoa mihin voisin pyyhkeen laittaa, hän katsoi minua hetken ja kysyi: Upotitko sinä sen pyyhkeen to the toilet? Nauroimme jutulle koko illan...

Mutta minäpä kipittelen ottamaan vielä pienet aamutirsat, viikonloppuna kun ei kauheasti tullut nukuttua. Eikä kyllä viikon aikanakaan, lomarytmi kun ei päästänyt nukkumaan tarpeeksi aikaisin. Enjoy!

...ja taas on yksi vuosi vierähtänyt

Vuoden 2013 neljättä päivää elän täällä, ja kipittelin alakertaan modeemin viereen (ainoa paikka missä koneeni tunnistaa netin, raukalla on aina ongelmia langattomien kanssa...) päivittelemään blogiani piiitkästä aikaa ihan tämän illan ratoksi. Pitkästä aikaa siksi että on ollut joulu- ja uusivuosikiireitä sen verran paljon ettei blogia ehdi ajatellakkaan. Oikeastaan olen onnellinen että joulu on ohi, se ei ollut mitenkään onnellista aikaa minulle koti-ikävän takia. Suomalaisen joulun tunnelma puuttui; päivällä taisi paistaa aurinko, pimeä tuli viiden jälkeen, kynttilöitä ei valitettavasti minun kotonani poltettu, ja ruoka on erilaista. Lämpötila taisi olla nollan paikkeilla. Ehkäpä oli jokseenkin hyväksi viettää hieman erilainen joulu, vaikka koville ottikin.

Jouluaattona siis host momini oli töissä, joten viestin Coloradon suomalaisille josko he olisivat tekemässä jotain. He olivat menossa yhden perheen kotiin suomalaisiin joulujuhliin kera suomalaisten ruokien ja tottakai suomen kielen, ja niimpä minut napattiin mukaan. Ensin menin luterilaiseen joulukirkkoon, joka oli kokemus sinänsä. Se ei ihan ollut samanlainen suomalaisen evankelis luterilaisen kanssa, vaan hieman epävirallisempi. Nurkassa oli rummut joita käytettiin ahkerasti, lauloimme Jingle Bellsiä puhumisten ja tähdeksi pukeutuneen naisen esiintymisen jälkeen (hän puhui papin kanssa Jeesus-lapsesta lapsille) oli vuorossa ehtoollinen. Ehtoollinenkin oli hieman erilainen, joutuisampi kuin Suomessa. Ehtoollisleipä (joka ei ollut koostumukseltaan aivan yhtä tarttuvainen kuin suomalainen versio) kastettiin viiniin, napattiin kynttilä, ja kipiteltiin omalle paikalle. Kun kaikki olivat saaneet osansa, aloimme laulamaan Silent night, holy night, all is gone... Kaikkien kynttilät paloivat tunnelmallisesti hetken (minä lyhyempänä pitkien keskellä olin pulassa kynttiläni kanssa, se kun meinasi sammua kaikesta hengittelystä), sitten pian sen jälkeen tilaisuus oli ohitse.

Sitten oli vuorossa suomalainen jouluaattojuhla. Pakko mainita vielä että aattoaamuna kun leivoin keksejä (joista poltin puolet, harmi vain) kuuntelin samalla Ilmasiltaa Radio Suomesta, ja lähetin jopa sinne terveiset kera laulutoiveen (ihan siltä varalta että joku sattui kuulemaan, terveiset olivat nimellä maailmanmatkaaja-Miia). Mutta takaisin astiaan. Aattoiltani vietin suomea puhuen, ruokaa syöden ja sain jopa pikkuisen Fazerin suklaalta maistuvan lahjan kera lahjakortin elokuviin (kavereilleni jotka tätä lukevat: aion käyttää sen Hobittiin, olokaa ylypeitä). Perheellä, jonka luona tällä kertaa olimme, oli talossaa aito suomalainen sauna, mikä siis on täällä päin maailmaa erittäin harvinaista korkean hintansa vuoksi.

Joulupäivänä, jolloin amerikkalaiset siis jouluaan juhlistavat, avasimme lahjat, söimme kalkkunaa ja katsoimme Harry Potteria. Jokaisella oli oma joulusukkansa jossa oli kaikenmoista pientä, sitten saimme kuusenaluslahjat, jotka olivat hieman suurempia. Sain kaikenmoisia kauneustuotteita ja lahjakortin hierontaan! Ja omalta perheeltäni Suomesta sain Suomituotteita ja ihanan ihanan CD:n kuvineen ja muistoineen. En voinut välttyä kyyneliltä sitä katsoessani. Lahjojen jälkeen söimme, ja tarkoitus oli mennä elokuviin katsomaan Les Miserables mutta se oli loppuunmyyty koko illalta joten menimme takaisin kotiin ja katsoimme Harry Potteria loppuillan.

Uudenvuoden vietin vaihtarikavereideni (tai pitäisikö ihan sanoa ystävieni, täällä kun olemme kaikki samassa tilanteessa niin olemme ikäänkuin perhe) kanssa meillä. Katsoimme televisiosta kimaltavan pallon tippuvan Time Squarella kello 12, ja kilistimme appelsiinimehulla. Täällä ei niinkään ilotulituksia harrasteta, vaikka en sitä yhtään ihmettele kun talot ovat niin lähekkäin ja kuivuuden takia ympäristö on aika paloherkkä. Uudenvuoden jälkeen menin neljäksi päiväksi laamafarmille saksalaisen vaihtarin tykö, laamat olivat erittäin suloisia. Laamojen lisäksi heillä oli seitsemän kissaa talossa. Tuli koettua hieman amerikkalaista maalaiselämää!

Maanantaina pitäisi mennä takaisin kouluun, ensi semesterillä minulla on maailman asioita ja painonnostoa uutena, mutta muuten lukujärjestykseni pysyy samana. Paitsi kirjoittaminen, henk. koht. raha-asiat ja tanssiminen loppuvat. Finals kokeista lyhyt maininta että ne menivät oikein hyvin. Matematiikan kokeeni oli monivalintakoe. En voinut olla hämmästelemättä asiaa opettajalleni. Mutta hyvät yöt minulle, ja hyvät huomenet suomalaisille!