Pakkailua ja puheluita

Lopetin juuri ensimmäisen Skype- puheluni isäntäperheeni kanssa. Se meni oikein hienosti, luulisin. "Excuse me" lausahdus taitaa olla käytetyin lauseeni seuraavan kuukauden ajan ainakin. Vieläkin punastuttaa, jotenkin kaikki sanat vaan katosivat päästä kun yritin keksiä jotain sanottavaa. Syyksi hiljaisuuteeni ja hämmentyneisyyteeni totesin että olen liian tottunut puhumaan pelkkää suomea.


Kohokohta pakkailun lomassa koitti, kun hain lähikaupasta banaanilaatikoita mopolla. Ihmiset katsoivat kun huojuva pahvilaatikkotorni keikkui kengännauhalla köytettynä mopon pikkiriikkisellä tarakalla, ja minulla oli hauskaa ilmeitä seuratessani aina siihen asti kunnes torni kaatui. Kyllä laatikot tulivat tarpeeseen, ihmettelimpä vain pakatessani kuinka minulle on voinut kertyä tavaraa näin paljon. Paras on silti vielä edessä: matkalaukun täyttäminen. Se nyt on hommistani viimeinen.


Kännykkäni on käynyt kuumana tässä lähipäivien aikana. Bittiavaruudessa on varmaan ruuhkaa kaiken sen tietoliikenteen takia, joka kännykästäni virtaa läpi. On soitettu mummuille ja serkuille ja kumminkaimoille pikalähdön johdosta. Mutta nyt on nekin puhelut saatu hoidettua, ja sitten on aika alkaa keskittymään fyysisesti läsnäoleviin ihmisiin ja eläimiin. Sitten vielä pitää miettiä, koska sitä saunoisi viimeisen kerran vuoteen.