Nytkö jo?

Ajattelin aloittaa tämän blogin kirjoittamisen kunhan isäntäperhetietoni tulevat. Nyt kun ne ovat tulleet, ja yritän miettiä mitä kirjoittaisin, huomaan että tämä on hankalaa. No, koetan jotain pientä kirjoitella sillointällöin..

Aluksi luulin että lähtöni koittaa elokuun lopussa, mutta yllättäen mustikkametsässä ollessani sain soiton että lähtö onkin ensiviikolla. Se oli pienimuotoinen shokki, ja lähdimme mustikkametsästä suoraan matkalaukkua hankkimaan. Nyt vain pitäisi alkaa täyttelemään sitä, ja hankkimaan muutama Chiquita- laatikko tälle älyttömälle tavaramäärälle joka kaapeissani lymyää. No, ompahan tilaisuus vähän karsia ylimääräistä.

Harmittaa, kun en ehdi enää sukulaisia hyvästellä muuten kuin puhelimitse, he kun asuvat kauempana.. Onneksi sentään kavereille ja ystäville voi jättää kunnon jäähyväiset. Luvassa itkua ja hammasten kiristystä seuraavan viikon ajan siis.

Ostin äitin kanssa Suomi- tuliaisia Coloradoon vietäväksi (tosiaan, unohdin mainita että perheeni on Coloradosta) tänään. Salmiakkia, Fazerin sinistä ja kaikkea kivaa suomalaista. Pohdin tässä, että veisinkö Napapiirin sankarit- elokuvan perheelleni katsottavaksi "this is what we are like" terveisin, mutta ehkä jätän väliin. Sen katsoneet lienee ymmärtävät miksi. Toisaalta....jos näyttäisin sen vain kavereilleni siellä? Kyllä minä sen mukaan ainakin otan. (Välihuomautuksena pakko sanoa että kirjakielellä kirjoittaminen on tuskallista, oululaisuus pakkaa puskemaan päälle ja kokoajan tekee mieli käyttää erinäisiä hyvin pohojanmaalasia ilimasuja.)

Koetan tässä pakkailujen lomassa kirjoitella kuulumisia, ja viimeistään sitten kun Colorado on ottanut minut huomaansa.